9 Momentti 4/2018
Momentti
tystavasta ja asiakkaalle antamisesta.
Säännökset täydentävät vakuutusten
tarjoamisesta annetun
lain ja vakuutussopimuslain säännöksiä.
KORKEIN OIKEUS
KKO:2018:22
Rangaistuksen määrääminen –
Rangaistuslajin valinta – Yhdyskuntapalvelu
A oli aikaisemmin tuomittu kerran
ehdolliseen vankeusrangaistukseen
useista seurustelukumppaniinsa
B:hen kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista.
Noin puoli
vuotta tuomion jälkeen hän syyllistyi
uudestaan B:n pahoinpitelyyn
sekä törkeään rattijuopumukseen.
Hänet tuomittiin näistä rikoksista
sekä täytäntöönpantavaksi
määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta
yhteiseen
kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla katsottiin,
että rikollisen toiminnan
jatkaminen tai muut painavat syyt
eivät muodostaneet estettä tuomita
A ehdottoman vankeusrangaistuksen
sijasta yhdyskuntapalveluun.
RL 6 luku 11 § 1 mom
KKO:2018:23
Rangaistuksen määrääminen –
Rangaistuksen mittaaminen –
Lieventämisperusteet – Rangaistusasteikon
lieventäminen –
Veropetos – Törkeä veropetos –
Kirjanpitorikos – Törkeä kirjanpitorikos
– Tunnustamisoikeudenkäynti
A:ta epäiltiin useista talousrikoksista.
Esitutkinnan aikana A oli ensin
kiistänyt syyllisyytensä mutta
myöhemmin myöntänyt sen ja
aloittanut syyteneuvottelun syyttäjän
kanssa. Asia oli kaikkien
epäiltyjen rikosten osalta käsitelty
tunnustamisoikeudenkäynnissä.
A oli maksanut pääosan Verohallinnon
saatavista ennen asian vireilletuloa
käräjäoikeudessa ja loppuosan
hovioikeuskäsittelyn aikana.
Kysymys rangaistuksen mittaamisesta
ja erityisesti rikoslain
6 luvun 6 §:n 3 kohdan ja 8a §:n
vaikutuksesta A:lle tuomittavaan
rangaistukseen.
RL 6 luku 6 § 3 kohta
RL 6 luku 8a §
KKO:2018:24
Rekisterimerkintärikos – Menettämisseuraamus
– Hyödyn
menettäminen
A:n oli katsottu syyllistyneen rikoslain
16 luvun 7 §:n 1 momentin
1 kohdassa tarkoitettuun rekisterimerkintärikokseen
hänen ilmoitettuaan
kaupparekisteriin totuudenvastaisesti
eräät henkilöt kahden
kommandiittiyhtiön vastuunalaisiksi
yhtiömiehiksi. Korkein oikeus
katsoi, ettei A ollut hankkiakseen
itselleen tai toiselle hyötyä
käyttänyt aiheutettua virhettä hyväkseen
harjoittamalla kommandiittiyhtiöissä
liiketoimintaa
omaan lukuunsa eikä siten syyllistynyt
myös momentin 2 kohdassa
tarkoitetulla tavalla rekisterimerkintärikokseen.
(Ään.)
A ei ollut myöskään saanut rekisterimerkintärikoksista
sellaista taloudellista
hyötyä, joka oli tuomittava
valtiolle menetetyksi. (Ään.)
RL 16 luku 7 § 1 mom
KKO:2018:25
Yksityistie – Ennestään oleva tie
Korkeimman oikeuden päätöksestä
ilmenevillä perusteilla katsottiin,
että kun tielle ei ollut aikaisemmin
kiinteistötoimituksessa perustettu
tieoikeutta, kysymyksessä ei ollut
yksityistielain 9 §:n 1 momentin
tarkoittama ennestään oleva tie.
Tieoikeuden perustamista olisi tullut
arvioida yksityistielain 8 §:n
mukaisten niin sanottua perustieoikeutta
koskevien edellytysten perusteella.
Asia palautettiin maaoikeuteen
valitusasian asianmukaista
tutkimista ja käsittelyä varten.
YksitTieL 8 §
YksitTieL 9 §
KKO:2018:26
Työsopimus – Työsopimuksen
päättäminen – Työsopimuksen
irtisanominen
Työnantaja oli helmikuussa 2012 irtisanonut
linja-autonkuljettaja A:n
toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen
päättymään elokuussa
2012, jolloin A:n työtehtävät olisivat
määräaikaisen liikennöintisopimuksen
päättymisen vuoksi olennaisesti
ja pysyvästi vähentyneet.
Ennen A:n työsuhteen päättymistä
liikennöintisopimusta oli kuitenkin
jatkettu yhden vuoden pituisella
uudella sopimuksella, minkä johdosta
työnantaja oli elokuussa 2012
tarjonnut A:lle vuoden pituista
määräaikaista työsopimusta. A:n
kieltäydyttyä tarjotusta työstä työnantaja
oli ottanut kaksi uutta työntekijää
määräaikaisiin työsuhteisiin
tätä työtä tekemään.
Kun työsopimuslain 7 luvun
3 §:ssä tarkoitettua perustetta irtisanoa
A:n työsopimus ei ollut
enää työsuhteen päättyessä ollut,
työnantajan olisi uuden määräaikaisen
työsopimuksen tarjoamisen
sijasta tullut peruuttaa A:n irtisanominen.
A:n työsopimuksen
päättämiseen ei ollut ollut laillista
perustetta.
TSL 7 luku 1 §
TSL 7 luku 3 §
KKO:2018:27
Sakko – Sakkomääräys – Muutoksenhaku
– Muutoksenhakuoikeus
– Ennakkopäätösvalitus –
Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön
rikkominen
Poliisi oli antanut A:lle sakkomääräyksen
tieliikenteen sosiaalilainsäädännön
rikkomisesta katsottuaan
A:n ajoneuvon kuljettajana
jättäneen käyttämättä pakolliseksi
määrättyä ajopiirturia. Sakkomääräyksen
mukaan A oli tunnustanut
teon, hyväksynyt seuraamuksen,
suostunut summaariseen menettelyyn
sekä luopunut oikeudestaan
suulliseen käsittelyyn.
A valitti sakkomääräyksestä sillä
perusteella, että hänellä ei ollut
ollut velvollisuutta käyttää ajopiirturia
kysymyksessä olleessa ajossa.
Korkein oikeus katsoi valituksessa
esitetyn väitteeksi sakkomääräyksen
perustumisesta väärään
lain soveltamiseen, minkä vuoksi
A:lla oli oikeus valittaa määräyksestä.
Vrt. KKO:2018:29.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla A:lla
katsottiin olleen velvollisuus käyttää
ajopiirturia. Käräjäoikeuden
päätös kumottiin ja sakkomääräys
jätettiin voimaan.
L sakon ja rikesakon määräämisestä
35 §