Roth 401(k) -järjestely – Aftertax
menetelmä
A oli vuosina 2000–2004 Yhdysvalloissa
lähetettynä työntekijänä
työskennellessään sijoittanut Yhdysvalloissa
toimitettujen verotusten
jälkeen hänelle jääneestä nettopalkasta
niin sanotun after-tax-menetelmän
mukaisesti varoja 401(k)-
tilille. A:n tarkoitus oli Suomeen
palattuaan nostaa 401(k)-tilillä olevat
varat kertasuorituksena. Tililtä
nostettavat after-tax-menetelmään
liittyvät varat olivat Yhdysvalloissa
verovapaata tuloa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että A ei saanut uutta Suomessa
veronalaista tuloa, kun hän nosti
401(k)-tilille after-tax-menetelmän
mukaisesti sijoittamiaan varoja.
A sai Suomessa veronalaista pääomatuloa,
kun hän nosti tililtä hänen
sinne sijoittamilleen varoille
kertyneen tuoton. Ennakkoratkaisu
verovuosille 2015–2016. Äänestys
4–1.
Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja
32 §
Ks. KHO 15.5.2001/1133 ja KHO
2018:37
KHO:2018:69
Arvonlisävero – Verollinen
myynti – Veron peruste – Vastike
– Myynnin oikaisuerä – Vahingonkorvaus
– Vakiokorvaus –
Jakeluverkonhaltija – Sähkönjakelun
keskeytyminen
Sähkömarkkinalain 100 §:n nojalla
kuluttajalle sähkönjakelun keskeytyksen
vuoksi maksettavaa vakiokorvausta
oli pidettävä korvauksena
kuluttajalle keskeytyksestä aiheutuvasta
haitasta ja siten arvonlisäveron
soveltamisalan ulkopuolelle
jäävänä vahingonkorvauksena.
Sähkönsiirtoa harjoittavalla
A Oy:llä ei siten ollut oikeutta käsitellä
vakiokorvausta verollisen
myynnin oikaisueränä. Äänestys
4–1.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
ajalle 29.5.2017–
31.12.2018.
Arvonlisäverolaki 73 § 1 momentti
ja 78 § (1064/2016) 1 momentti
1 kohta
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
2006/
112/EY 73 artikla, 79 artikla ensimmäinen
kohta b alakohta ja 90 artikla
1 kohta
Sähkömarkkinalaki (588/2013)
97 §, 98 §, 99 § ja 100 §
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-277/05, Société thermale
d´Eugénie-les-Bains
KHO:2018:70
Arvonlisävero – Arvonlisäveron
soveltamisala – Palvelun myynti
– Rahoituspalvelu – Maksuväline
– Prepaid-tuotteet – Välitys –
Jälleenmyyjä
A Oy myi jälleenmyyjänä teleoperaattori
B Oy:n liikkeelle laskemia
Prepaid-liittymiä sekä niiden
latauslipukkeita ja saldolatauksia.
Prepaid-tuotteita voitiin
käyttää telepalvelujen lisäksi erilaisten
maksupalvelunumeroiden
kautta hankittavien tavaroiden
ja palvelujen maksamiseen.
Näitä saattoivat olla muun muassa
autonpesut, elintarvike- ja kahvilaostokset,
pysäköintipalvelut
sekä lehtitilaukset. Se, minkä hyödykkeen
maksamiseen loppukäyttäjä
Prepaid-tuotetta käytti, ei
ollut selvillä vielä Prepaid-tuotteen
myyntihetkellä.
Keskusverolautakunta oli katsonut,
että Prepaid-tuotteita oli pidettävä
arvonlisäverolain 42 §:ssä
tarkoitettuina maksuvälineinä ja
niiden myyntiä ja välitystä arvonlisäverosta
vapautettuna rahoituspalvelujen
myyntinä ja että A Oy
toimi välittäjänä eli myi näiden
tuotteiden välityspalvelun teleoperaattorille.
Unionin oikeuden
nykytila huomioon ottaen korkein
hallinto-oikeus katsoi, ettei keskusverolautakunnan
päätöksen
lopputulosta ollut syytä muuttaa.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
ajalle 19.1.2017–
31.12.2018.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti
1 kohta, 17 §, 18 § 2 momentti, 41 §
ja 42 § 1 momentti 4 kohta
Neuvoston direktiivi yhteisestä
arvonlisäverojärjestelmästä 2006/
112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta,
24 artikla 1 kohta sekä 135 artikla
1 kohta d ja e alakohta
Neuvoston direktiivi (EU) 2016/
1065 direktiivin 2006/112/EY
muuttamisesta arvosetelien kohtelun
osalta
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-419/02, BUPA Hospitals
Toimitus: Kristiina Kahri
Alma Talent
shop.almatalent.fi
pro.almatalent.fi/#suomenlaki