13 Momentti 4/2018
Momentti
aivoinfarktin seurauksena toispuolihalvaus
ja epilepsia. A ei kestänyt
fyysistä rasitusta, mikä aiheutti
A:lle huonovointisuuskohtauksia,
eikä hän saanut olla sairautensa
vuoksi ulkona yli kymmenen
asteen pakkasessa.
A:lle oli myönnetty vammaispalvelulain
mukainen kuljetuspalvelu
ja irrotus Helsingin Matkapalvelun
käytöstä, minkä johdosta
hän oli saanut tilata kuljetuspalveluun
kuuluvat kuljetukset suoraan
valitsemaltaan taksiliikennöitsijältä.
Helsingin kaupunki päätti
vuonna 2016 A:n ollessa 13-vuotias,
että hänelle ei enää myönnetä
irrotusta Helsingin Matkapalvelun
käytöstä.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että vammaispalvelulain mukaisia
palveluja järjestettäessä vaikeavammainen
lapsi on erityisen tuen
tarpeessa nuoren ikänsä ja vaikeavammaisuutensa
vuoksi. Tämän
takia kunnan tuli kiinnittää erityinen
huomio A:n etuun ja itsenäistymisen
tukemiseen vammaispalvelulain
mukaisia palveluja järjestäessään.
Korkein hallinto-oikeus
arvioi, että A:n itsenäinen liikkuminen
ilman vanhempia ja kuljetuspalvelun
omatoiminen käyttö
muodostui hänelle kohtuuttoman
vaikeaksi Matkapalvelun kautta
järjestettynä hänen vaikean sairautensa
ja siitä johtuvien toimintarajoitteiden
takia. A tuli edelleen
irrottaa Matkapalvelun käytöstä.
Äänestys 4–1.
Sosiaalihuoltolaki 4 § 1 ja 2 momentti
sekä 5 § 1 momentti
Laki vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
1 §, 3 § 2 momentti ja 8 §
2 momentti
Asetus vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
1 § 2 momentti ja 4 § 3 momentti
Laki terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionavustuksesta 4 §
1 momentti
KHO:2018:65
Kansalaisuusasia – Nuhteettomuusedellytys
– Nuhteettomuusedellytyksestä
poikkeaminen –
Lainvoimaa vailla oleva tuomio –
Kokonaisarvio
A oli syyllistynyt lukuisiin muihin
kuin rikesakolla rangaistuihin tekoihin,
joten hän ei täyttänyt kansalaisuuslain
13 §:n 1 momentin
3 kohdan mukaista nuhteettomuusedellytystä.
Asiassa oli erityisesti
arvioitavana, oliko Maahanmuuttovirasto
voinut kansalaisuuslain
19 §:n mukaista poikkeamisharkintaa
suorittaessaan ottaa muiden
seikkojen ohella huomioon lainvoimaa
vailla olevan hovioikeuden
tuomion perusteena olevat
teot.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että kansalaisuuslain 19 §:n 1 momentin
sanamuodon tai esitöiden
perusteella ei voida todeta lainsäätäjän
tarkoituksena olleen se, ettei
uudelle rikostuomiolle teon laatu
huomioon ottaen voitaisi ennen
mainitun tuomion lainvoimaiseksi
tulemista antaa lainkaan painoarvoa
hakijan tilanteen kokonaisvaltaisessa
tarkastelussa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Maahanmuuttovirasto oli mainittua
punnintaa suorittaessaan
voinut ottaa muun ohella huomioon
sen, että hovioikeus oli katsonut
A:n syyllistyneen vuonna
2015 viestintärauhan rikkomiseen
ja pahoinpitelyyn, kun Maahanmuuttovirasto
oli päätöksestään
ilmenevin tavoin ottanut samalla
huomioon sen, ettei mainittu tuomio
ollut vielä ollut lainvoimainen.
Maahanmuuttovirasto oli voinut
kaikki asiaan vaikuttavat seikat
huomioon ottaen A:n tilanteen
kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella
arvioida, ettei nuhteettomuusedellytyksestä
poikkeamiselle
ollut perusteltua syytä.
Kansalaisuuslaki 13 § 1 mom 3 k ja
19 § 1 mom
KHO:2018:66
Kansalaisuusasia – Nuhteettomuusedellytys
– Nuhteettomuusedellytyksestä
poikkeaminen –
Odotusaika – Odotusajan määräämättä
jättäminen
A ei täyttänyt kansalaisuuslain
13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista
nuhteettomuusedellytystä.
A:n tilanteen kokonaisvaltaisen
tarkastelun perusteella nuhteettomuusedellytyksestä
ei ollut kansalaisuuslain
19 §:n 1 momentissa
tarkoitettua perusteltua syytä poiketa.
Maahanmuuttovirasto ei ollut
määrännyt A:lle kansalaisuuslain
19a §:n 1 momentissa säädettyä
odotusaikaa.
Korkein hallinto-oikeus lausui,
että odotusaika voidaan määrätä,
mutta se on myös mahdollista jättää
kansalaisuuslain 19a §:n 1 momentin
mukaan määräämättä. Kaikessa
hallintotoiminnassa noudatettavat
hallintolain 6 §:n mukaiset
hallinnon oikeusperiaatteet rajoittavat
kuitenkin Maahanmuuttoviraston
harkintavaltaa myös odotusaikojen
määräämisen osalta.
Erityisesti yhdenvertaisuusperiaate
edellyttää, että toisiinsa verrannollisissa
tapauksissa odotusajat
määrätään samanpituisiksi tai jätetään
kokonaan määräämättä, jos
tekojen laatu tai toistuvuus sitä
edellyttää. Olennaista onkin, että
odotusajan määräämistä tai määräämättä
jättämistä arvioidaan tapauksen
tosiseikkojen ja erityispiirteiden
pohjalta.
Kun otettiin huomioon A:n rangaistavista
teoista saatu selvitys ja
erityisesti tekojen määrä ja toistuvuus
sekä niistä kulunut aika, ei
Maahanmuuttovirasto ollut käyttänyt
harkintavaltaansa väärin jättäessään
odotusajan määräämättä.
Kansalaisuuslaki 13 § 1 mom 3 k,
19 § 1 mom ja 19a § 1 mom
KHO:2018:72
Lääkevalmiste – Harvinaislääke-
– Peruskorvattavuus – Tukkuhinnan
kohtuullisuus – Hakijan
selvittämisvelvollisuus – Lääkkeiden
hintalautakunta – Harkintavalta
– Kohtuullisuusarviointi
– Arviointikriteereiden
huomioon ottaminen – Päätöksen
perusteleminen
Lääkkeiden hintalautakunta oli
harvinaislääkkeenä myyntiluvan
saaneen lääkevalmisteen rajoitetun
peruskorvattavuuden ja kohtuullisen
tukkuhinnan vahvistamista
koskevan hakemuksen hylkäävässä
päätöksessään todennut, että
lääkevalmiste täytti rajoitetun peruskorvattavuuden
edellytykset,
mutta valmisteelle ehdotettuja tukkuhintoja
ei voitu pitää kohtuullisina.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
lääkkeiden hintalautakunnan päätöksen
ja palautti asian hintalautakunnalle
uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että
vastuu lääkevalmisteen tukkuhinnan
kohtuullisuuden arvioinnin
perusteeksi tarvittavan selvityksen
esittämisestä kuuluu hakijalle ja