Koulutus- ja valmennuspalsta
KEILAAJA | 41
Kesätauko tai tauko
TEKSTI: SAMI KONSTERI Millä saisi huipputuloksia aikaan tai miten
osaisi ajoittaa huippukunnon oikeaan
ajankohtaan? Siinä kysymys, mitä varmasti
moni urheilija miettii urallaan useasti
ja joutuu myös tilanteeseen, että nyt
tosiaan pitää onnistua. Kun tarkastellaan meidän lajiamme
keilailua, niin melko harva taitaa yrittää ajoittaa kuntoaan
tarkalleen mihinkään. Meillä kun on sellainen positiivinen
ongelma, että kilpailuja riittää lähes jokaiselle päivälle, mikäli
kisata haluaa. Tällaisestahan seuraa ketjureaktio, kun
huonon pelin jälkeen voidaan
joko uusia tai vaihtaa
hallia ja kisaa. Sen kun
Keilailussa kilpailukausi on pitkä, pelaat
sitten maajoukkuetasolla tai muuten vaan
aktiivisesti. Nykyään ”väsymystä” näkyy
vaan yritetään uudelleen
ja uudelleen, joskushan se
onnistuu kuitenkin. Mutta,
onko siitä kehittämään
kunnon ajoitusta? Tuskin! Monessa muussa lajissa yrityksiä
on esimerkiksi kilpailukauden aikana vain muutama. Silloin
kunnon ajoituksen täytyy olla hallussa.
myös rivikeilaajien keskuudessa.
Jutun otsikko eli tauko on monesti avainsana kunnon
ajoittamiseen myös tekniikka- ja taitolajeissa. Suorituksen
urakkamainen toisto paniikissa hyvin lähellä tärkeitä pelejä
on yleensä tuhoon tuomittu. Työ on oikeasti tehty jo
ajat sitten ja täytyisi vaan herkistellä eli pitää sopiva tauko
ennen suuria pelejä. Näin myös mieli lepää ja rauhoittuu
sekä ”nälkä” kasvaa henkisesti, jotta jaksaa keskittyä olennaiseen.
Yltiöpäinen suorittaminen puuduttaa urheilijaa,
eikä ajatuksille anneta tilaa eli latautuminen menee niin
kutsutusti ylilatauksen puolelle. Parhaat urheilijat osaavat
ajoittaa taukonsa oikein ja näin saavat itsestään parhaan irti.
Keilailussa varsinkin henkinen hyvinvointi ja vireys vievät
yleensä pitkälle. Kuten tiedämme, tämäkin laji on käytännössä
huipulla vaan pääkoppapeliä.
Keilailussa kilpailukausi on pitkä, pelaat sitten maajoukkuetasolla
tai muuten vaan aktiivisesti. Kesä on perinteisesti
ollut tauon aikaa, koska keilahallit ovat olleet yleensä kiinni.
Näin on ”vahingossa” tai olosuhteiden pakosta tullut taukoa
kilpailemisesta ja harjoittelusta, mikä on näkynyt hyvin innokkaana
keilailun aloittamisena syksyllä. Into on säilynyt
pitkälle syksyyn ja jopa keväälle. Uskon, että aika moni
allekirjoittaa kyseisen tilanteen.
Maajoukkuepelaajille kesä ei välttämättä ole ollut tauon
aikaa, koska arvokilpailuja on usein pelattu kesällä tai syksyllä.
Näin kilpailukaudet ovat venyneet parinkin vuoden
mittaisiksi, mikä kyllä verottaa henkistä jaksamista. Eli tällaisissa
tapauksissa olisi elintärkeää ajoittaa muita taukoja
kauden mittaan. Ei kukaan pysty olemaan koko vuotta hyvässä
iskussa, puhumattakaan kahta vuotta. Mutta nykyään
samanlaista ”väsymystä” näkyy myös rivikeilaajien keskuudessa,
koska keilahallit ovat
auki nykyään myös kesällä.
Syksyllä ei ollakaan välttämättä
niin intoa täynnä
aloittamassa kautta, vaan
jatketaan samaan malliin,
jos kesällä harrastus jatkuu.
Monessa tapauksessa tämä johtaa siihen, että kehitys
tyssää, koska tilaa uusille ajatuksille ei ole, eikä tule. Taukohan
antaa mahdollisuuden esimerkiksi uusien teknisten
asioiden esiin tuonnille. Tauon jälkeen on siis helpompi
omaksua uusia liikeratoja ja muita asioita, kun ajatukset
ovat olleet ihan muulla kuin itse lajissa ja lihasmuisti voi
olla hävinnyt joiltain osin. Tämä siis antaa mahdollisuuden
ajaa uusia liikeratoja nopeammin sisään.
Lyhykäisyydessään kesätauko on yleensä akkujen latausaikaa
pitkää tulevaa kautta ajatellen sekä uusien teknisten
asioiden ajattelua eli kropan palautumista pitkästä kaudesta,
jolloin uusien liikeratojen tunteminen helpottuu. Kauden aikana
pidettävät tauot ovat yleensä herkistelytaukoja, jotka
myös raikastavat ajatuksia. Näitä olisi syytä pitää tasaisin
ajoin ja oppia tunnistamaan näiden tarpeita hyvissä ajoin
ennen kuin huono kunto ehtii esiin. Näin kausi pysyisi tasaisena,
eikä suuria pettymyksiä tarvitsisi kokea, vaan niihin
osattaisiin varautua ja korjata suuntaa etukäteen.
Vaikka keilailu onkin hauska ja haastava laji, täytyy
pieniä taukoja pitää joka tasolla, koska henkisiä voimavaroja
kulutetaan koko ajan. Näin voimme nauttia lajistamme
pidempään ja ehkä tuntea kehittyvämme vuosi vuodelta!