”Kilpailu on saatava heittää loppuun” ”Sen
sijaan ei ole ymmärrettävää se, että mies ajetaan
pois muutamaa ruutua ennen kilpailunsa
päättymistä. Näin on tapahtunut Helsingin
mestaruuskilpailujen aikana eräälle parille, joka
heitteli viimeisiä ruutujaan silloin, kun kello jo
osoitti seuraavan erän alkua. Seurauksena oli,
että seuraavan erän pelaajat, jotka oli määrätty
juuri tälle radalle, melko kovakouraisesti häätivät
pelaajat pois, ja saatuaan kuulemma kassankin
tuekseen onnistuivatkin tarkoituksessaan.
Mutta tässä tehtiin väärin. Ne kilpailijat, jotka
olivat myöhässä, eivät olleet myöhästyneet
vapaasta tahdostaan, vaan automation takia.”
1964 viitosnumerossa kerrottiin SM-kisojen
kokemuksista, oli varaa tuolloin kieltää
TV:n tuleminen kisoihin.
”Televisiosta johtaja Anssi Kukkonen oli
pyytänyt täkäläistä avustajaa ottamaan pätkän
kamerakierrosta varten otetun kuuman sarjan
ollessa heittovuorossa, mutta hänet johtaja Krogerus
16 | KEILAAJA
kylmästi kielsi tehtävää suorittamasta.
Oliko tämä parasta palvelua keilailua ajatellen?
Ainakin me valitamme kovin tapahtunutta.”
Toukokuussa 1965 uutisoitiin yhden lajimme
legendan kuolemasta.
Syyskuussa 1965 kerrottiin Birminghamin
EM-kilpailuista ja naisten menestyksestä.
”Mutta miten nyt ollakaan, romahdukselta
tuntui meikäläistenkin homma: 149, 150, 159 –
vain Maire touhusi kuin jyrä ja siinäpä se sitten
ratkaisu olikin hänen 190 sarjassaan. Päästiin
vielä 22 pinnalla eroon ja loppueroa oli 30.
Jonkinlaisena symbolisena tapahtumana
jännityksen vavahduttamalle suomalaisporukalle
oli Eilan viimeisen ruudun heitto. Oli
saanut yhdeksänteen ruutuun onnistuneen paikon
ja tällöin lausahti Reiska Hartman: Onhan
sillä jo tuossa vaiheessa 110, - kunhan ei ojaan
heitä, niin voitetaanhan tämä ottelu. Eila keskittyi
mainiosti ja sai viimeiseen ruutuunsa
kaadon. Voitosta hullaantuneen joukkueemme
hurratessa hän heitti toisenkin ja viimeksi
vielä hivenen verran yli menneen, joten seiska
jäi pystyyn. Mutta nyt tulikin kymppi kovalla
vauhdilla ja pyyhkäisi lopuksi radalta niin
pölyt kuin seiskankin.
Ja sitten seurasi todella etelämaisen kiihkeä
ja tulinen näytelmä, hypittiin ja tanssittiin
ja hurrattiin ja halattiin vähintään kymmenen
minuuttia ja siinä ehti saada pusun kuka tahansa
sileäposki niin kuin karvaleukakin. Suomihan
oli voittanut.”
”Ajanto voitti Amerikanmatkan”
Tammikuussa 1966 lehti kirjoitti ensimmäisen
kerran pelatusta AMF:n World Cupista. Suomalaisittainhan
tuo kisa jäi historiaan. ”Vaikeata
on uskoa, että todella voitin, Lauri Ajanto sanoi,
voitettuaan 11-12.12.65 Dublinissa Coca-
Colan ja AMF:n järjestämät ensimmäiset International
Masters Championship-kilpailut.
Vaikeata oli meidän muidenkin – katsomossa
– olleiden uskoa.
Keilaajassa 3/1966 pohdittiin aivan samoja
asioita kuin pohditaan tänä päivänä. Tuttua,
vai mitä? ”Mitään sellaista, jonka tarkoituksena
on saada ihmiset huomaamaan keilailun ja
sen merkityksen ei pidä jättää tekemättä. On
aivan yhtä tärkeätä säilyttää jo hankittu harjoittelumäärä
kuin saada siihen alituista, uutta
täydennystä. Keilahalleissa on todettu, että
”syntyväisyys” voittaa aina ”kuolleisuuden”.
Kannattaa siis ylläpitää sellaista yksinkertaista
mainontaa, kun sen voi saada hinnoilla, jotka
hallin talous mainiosti kestää.”
Uusista hallihankkeista mainittiin lehdessä
kesäkuussa 1966.
”UUTTA” ”Tällä hetkellä on näköpiirissä
monta uutta hallia. Niitä on niin paljon eikä
kaikkia osaa edes luetella. Minun mielestäni
kaikkein ilahduttavin uutinen oli Rovaniemen
halli. Sen pitäisi valmistua vuoden kuluessa.
Hallista tehdään 5-ratainen ja siinä on myöhemmin
suurentamismahdollisuuksia, koska
piha-alue voidaan tehdä halliksi. On todella
mukavaa, kun on niin pontevia ihmisiä näihin
uutisrakennushommiin. Semmoisia tarvitsisimme
vielä Joensuussa ja Varkaudessa ja monessa
muussakin paikassa tekemään asukkaiden
elämän kivaksi.”
Yhdestä keilailun merkkipäivästä kerrottiin
numerossa 4/1967.
”Tapiolan suurhalli avautui”
”25.3.67 oli maamme keilailun historiassa
merkkipäivä. Silloin virallisesti avattiin Tapiolan
16-ratainen suurhalli, Tapiolan urheilutalossa,
Kauppamiehentie 6. Kiinteistöyhtiön virallinen
nimi on Tapiolan Urheilutalo Oy ja sen
osakkaina ovat Polar-rakennusyhtiö, Tapiolan
Apteekki, Tapiolan Keilahalli Oy ja Työväen
Urheiluliitto. Urheilutalon kokonaispinta-ala on
2600 m2, josta keilahallin osuus on 1168 m2.
Halli sijaitsee pohjakerroksessa, maastosta
johtuen niin, että vauhtiratojen puoleinen
päätyseinä on kokonaan lasia. Toimisto ja kahvila
ovat samassa kerroksessa. Pukuhuoneet
pesutiloineen sekä naisille että miehille ovat
kellarikerroksessa. Kahviosta on mainio näköyhteys
radoille.
Ratoja on 16. Ne ovat Rauma-Repolan
valkopyökistä valmistamia. Keilapöytä on valkopyökkiä.
Automaattiset nostolaitteet ovat
suunnitteilla.”
MM-kilpailuista kerrottiin 7/1967 lehdessä.
”Malmö antoi paljon enemmän”
”Kun 11. maailmanmestaruuskilpailut
8.7.67 päättyivät ja kansakuntien joukkueet –
tuo todella kansainvälinen, kirjava ja värikäs
armeijakunta – heti alkajaisiksi aloitti piirileikin
tanssipalatsi Amiralin jättiläislattialla
erinomaisen orkesterin vauhdikkaitten sävelten
tahdissa (ei mitään nykyaikaista hottia, vaan
kunnon humppaa ja vanhanaikaista), saatoimme
hymy huulilla laskea saavutuksemme yhteen
ja – olla tyytyväisiä.
Jos olisimme yltiöpäisiä, väittäisimme heti,
että olihan tuota enemmänkin näköpiirissä.
Ei väitetä vastaan. Oli! Mutta emme olleet
kypsiä ottamaan vastaan.”
Saman vuoden syksyllä kerrottiin taas
yhden merkittävän hallin valmistumisesta ja
avautumisesta.
”Lahden kaunis, suuri ja avara halli
VIHITTIIN 14.10.67”
”Lokakuun 14. päivä oli lahtelaisten keilaajien
suuri juhlapäivä. Silloin päästiin taas
alkamaan keilailu toden teolla. Uusi hallimme,
joka valmistumisvaiheessaan joskus koki vastatuultakin,
oli lopulta vihittävässä kunnossa.
Lyhyessä ja koruttomassa vihkiäistilaisuudessa
se todettiin asianmukaiseksi ja viihtyisäksi,
jopa joku sanoi sitä Suomen upeimmaksi.”