Teemu Raatikainen aloitti keilailun 15-vuotiaana ja on tehnyt mittavan uran huipulla. Pyry Puharisen taival on vasta alussa, mutta meriittejäkin jo on.
Legenda...
Teemu tapasi Pyry-junnun
Tämän henkilösarjamme toisessa osassa keilailusta, urheilusta yleensä sekä elämästä juttelevat
suuriin legendoihimme kuuluva Teemu Raatikainen ja junioritähti Pyry Puharinen.
TEKSTI JA KUVAT: SEIJA LANKINEN Teemu Raatikaisen ja Pyry Puharisen
taival keilailu-uralla alkoi täysin
erilaisista lähtökohdista ja hyvin eri
ikäisinä.
– Aloitin keilailun 15-vuotiaana vuonna
1975. Olin Töölön Yhteiskoulussa, missä olivat
myös Simo Vähä-Korpela, Salmisen Arto,
hänen veljensä, Kylmäsen Jari ja muutamia
muitakin. Ei jaksettu enää mennä kouluun, niin
mentiin keilaamaan. Välillä keilattiin Ruusulassa
kahdeksankin tuntia päivässä, isä ja äiti
kyllä luulivat, että oltiin koulussa. Mutta ei
oltu, lähellä tosin, Teemu naureskelee.
Nyt 15-vuotiaalla Pyryllä sen sijaan on jo
monia keilailuvuosia takanaan.
– Varmaankin 2008 tai 2009 aloitin. Jouluna
mentiin perheen kanssa keilaamaan Myyrmäessä
ja jäin koukkuun. En ihan saman tien,
mutta melkein heti, Pyry kertoo.
Vaikka molemmista on tullut menestyneitä,
Teemusta jopa MM-hopeamitalisti, ei
kummallakaan ollut alussa sen kummempia
tavoitteita lajissa.
28 | KEILAAJA
– Ei ollut, siinä me heiteltiin ja pelattiin
koululaisliigaa Salmisten ja broidin kanssa.
Paljon kyllä keilattiin, mutta ei silloin mitään
hirmuisia tavoitteita ollut, Teemu tuumaa.
– Ei minullakaan silloin alkuun ollut, paitsi
perinteisiä isä-poika matseja pelattiin. Alkuun
kyllä aina hävisin, mutta en minä enää hänelle
häviä, Pyry virnistää. Pyry liittyi varsin pian
samaan seuraan Teemun kanssa eli GB:een.
Teemu muistaa seuranneensa pikkupoikaa hieman
arvellen.
– Pyry oli sellainen pikkuinen kundi, joka
heitteli kahdella kädellä. Tosi snadi kundi
ja ajattelin, että ehkä tuosta vielä jotain tulee,
tai sitten ei.
Pyryllä Teemun tausta keilaajana sekä maajoukkueiden
valmentajana sekä saavutukset
olivat tiedossa jo ennen ensimmäisiä yhteisiä
pelejä, joista on iskostunut yksi asia tiukasti
mieleen.
– Vedettiin HBL:n sarjoja, Sami Heinilä
oli pyytänyt minut joukkueeseen ja silloin pääsin
ensimmäisen kerran juttelemaan Teemun
kanssa. Kyllähän minä jo silloin Teemun tiesin
ja myös hänen taustansa. Opin aika nopeasti
kyllä tuntemaan Teemun ja myös hänen lempilauseensa,
että älä hermoile, Pyry hymyilee.
Alkuajoista lähtien keilailu on täyttänyt
Teemun ja Pyryn elämää paljon. Antanut paljon,
mutta myös ottanut paljon.
– Aika paljonhan olen tältä saanut, mutta
paljon on myös jäänyt pois. Onhan tämä tällaista
joka viikonloppuhommaa. Ei sitä perheen
kanssa paljon ehtinyt tekemään, kun keilailun
takia ympäri maailmaakin on tullut pyörittyä.
Mutta samahan se on muissakin lajeissa, jos
jotain tosissaan alkaa tehdä, Teemu miettii.
– Suurestihan keilailu on vaikuttanut elämän
kulkuun. Viikonloppuisin en ole käytännössä
ikinä kotona, ainakaan talvisin. Ja kavereiden
kanssa olo on jäänyt vähemmäksi kuin
mitä se olisi muuten ollut. Mutta kaveripiiri
on myös kasvanut keilailun kautta. On tehty
hienoja matkoja ja on tullut hienoja kokemuksia.
Enemmän olen kyllä saanut, kuin jäänyt
jostain paitsi, Pyry vertailee.