Vuosi 2017 lehtemme juhlavuosi
Keilaaja-lehden 70. vuosikerta
Keilaaja-lehtien sisällöstä valtaosa
1960-luvun lehdissä kirjoitettiin edelleen paljon eri keilailupaikkakuntien omista pikkutapahtumista
ja julkaistiin tulosluetteloita. Toki myös järjestötoiminnasta ja arvokilpailuista kirjoitettiin.
Ja sisälsivät lehdet jonkin verran myös koulutusta ja valmennusta.
TEKSTI: OLLI PAKONEN / SEIJA LANKINEN
14 | KEILAAJA
koostui jäsenliittojen kilpailutapahtumista
sekä tuloslistoista.
Toki myös järjestötoiminnasta
ja arvokilpailuista
kirjoitettiin. Ja sisälsivät lehdet jonkin verran
myös koulutusta ja valmennusta.
Vuoden 1960 syksyn Keilaaja numero 10
sisälsi uutisen erään legendaksi nousseen miehen
saavutettua jotain täysin uutta.
”Matti Nieminen, Nasta, Tampere, Suomen
keilailu suurmestari n:o 1”
”Tampereen Keilailuliittoon kuuluvan
Nasta-keilailuseuran jäsen Matti Nieminen
sai ensimmäisenä Suomen keilailun suurmestariarvon.
Nieminen on reilusti täyttänyt tämän
arvon ja sitä seuraavan merkin saavutusvaatimukset,
kuten Tampereen liiton tiedonannosta
kiistattomasti selvisi. Masa Nieminenhän valittiin
vuoden parhaaksi keilaajaksi neekerien
vuosittaisessa katselmuksessa eri urheilulajien
joukossa. Nyt myönnetty keilaajien asettamien
vaatimusten täyttäneenä Masa kruunaa
”neekerienkin” valinnan. Ei vain kokousväki,
vaan Suomen kaikki keilaajat pyytävät saada
onnitella, Sinua, Masa. Keilaaja-lehti yhtyy
onnitteluihin.”
Seuraavassa lehdessä kerrottiin neljännen
kerran järjestetyistä MM-kilpailuista ja valtikan
siirtymisestä valtameren taakse.
”LATINALAINEN AMERIKKA voitti
kaikki maailmanmestaruudet”
”Neljännet FIQ:n (Kansainvälinen Keilailuliitto)
maailmanmestaruuskilpailut pidettiin
Länsi-Saksan Keilailuliitto (DBR) järjestämänä
13–14. päivinä syyskuuta Hampurissa. Nämä
neljännet MM-kilpailut eivät suinkaan merkitse
sitä, etteikö keilailun seitsentuhantisen
vuoden olemassaolon aikana ja nykyisin yli
kolmenkymmentämiljoonaisen rekisteröidyn
keilaajan kesken olisi toimeenpantu kilpailuja
myös maailmanmestaruudesta, vaan yksinomaan
sitä, että FIQ:n lähes kymmenvuotisen
toimikauden aikana nämä olivat nykyisessä
muodossaan neljännet kisat.”
”Hampurin MM-kilpailut osoittivat, että
olemme ja tulemme jäämään jälkeen kansainvälisessä
keilailussa, ellemme opettele amerikkalaista
tehokasta kierrelyöntiä. Ensiksi on
meidän tällöin tarkastettava heidän pallonporaustaan
– heittotekniikkaan en tässä puutu.
Yllättävä toteamus oli allekirjoittaneelle se,
että valtaoosa USA:n ns. tähtikeilaajista käyttää
erilaisia sormenpääotteita. Näitäkin on monia
muunnoksia. Peukalo on aina kokonaisuudessaan
reiässään, mutta keskisormi ja nimetön
vain ensimmäiseen niveleeseen tai vieläkin
vähemmän.”
”ABC liittyy FIQ:n jäseneksi
Suuriarvoinen ja kauaskantoinen
päätös”
Keväällä 1961 kerrottiin järjestöpuolella tehdystä
tärkeästä, kansainvälisestä päätöksestä.
”American Bowling Congress (ABC) päätti
11. päivänä huhtikuuta 1961 Detroitissa pitämässään
vuosikokouksessa liittyä Federation
Internationale Des Quilleursin (FIQ) jäseneksi.
ABC on Amerikan bowlingkeilailun keskusjärjestö,
ja FIQ on kansainvälinen eri keilailumuotojen
keskusjärjestö. Liittymisellä on
suuriarvoinen ja kauaskantoinen merkitys keilailun
kansainväliseen toimintaan ja varsinkin
bowlingkeilailuun nähden, joka on lähtenyt ja
kehittynyt USA:ssa ja muuallakin valtavaksi
sisäurheilumuodoksi.” ”ABC:n mukaan tulo
kansainväliseen keilailutoimintaan FIQ:n jäsenenä
merkitsee hyvin paljon monessa suhteessa.
ABC:n nykyinen jäsenmäärä on neljä
miljoonaa rekisteröityä keilaajaa, joten FIQ:n
jäsenmäärä lisääntyi runsaasti.”
Syksyllä 1961 Keilaajalehden kansi uudistui
ja myös sisältöä alettiin kehittää. Olihan
se koostunut paikkakuntien tulosluetteloista.
”Vakaumukseni on, että ”Keilaaja” on tavattoman
arvokas ja tehokas mainosväline keilailullemme
yleensä. Mikä tahansa maassamme
toimiva liitto, joka olisi saavuttanut niin suuren
levikin lehdellään, pitäisi sitä kuin kukkaa
kämmenellä. Se on voimakas aikakauslehti
maamme oloissa.”
”Ja sitten mennäkseni vielä lehteemme,
jonka olemattomuutta varmaan joka taholla itkettäisiin,
toivon, että liitto ottaa riskin ja alkaa
sitä julkaista sen muotoisena ja sen sisältöisenä,
että vaativakin keilajaa kehtaa se kädessään
kulkea ja vaikkapa ylpeille sitä vierailleenkin
esittää. Tähän olisi pyrittävä. Mutta eipä tuo
yhteispyrkimys menesty yhden tekijän heikolla
voimilla. Täytyy siihen jokaisesta keilaseudusta
saada vankka avustaja. Ilman teidän apuanne,
hyvät omien kilpailujenne selostajat, asiasta
ei synny valmista.”
”Emil Zatopek keilailusta”
Keilaajassa 15/1961 julkaistiin juoksijalegenda
Emil Zatopekin mietteitä lajistamme. ”Emil
Zatopek kertoi mielipiteistään seuraavasti: Keilaaminen
on urheilulaji, joka vaatii hyvää fyysistä
kuntoa. Voimakkaat kädet, tarkat silmät ja
ennenkaikkea hyvät hermot ovat edellytyksiä,
joita ilman ei saada tuloksia. Joidenkin mielipiteet,
että keilailu ei ole urheilua, on aivan
väärä. Suosittelen kaikille urheilijoille keilailua
lisäurheiluna. Mutta ennenkaikkea on keilailu
suositeltavaa urheilijoille, jotka tähänastisessa
urheilulajissaan, esim. yleisurheilussa tai jalkapallossa
ovat alittaneet huippusaavutukset.
Toivotan kaikille urheilukeilaajille oikein hyvää
menestystä otteluissa ja muille urheilijoille:
liittykää tekin keilaajien joukkoon.”
Jo keväällä 1962 mietittiin Keilaajassa,
pitäisikö SKL:n liittyä SVUL:oon
”Kuulehan kuoma, eiköhän SKL:nkin kannattaisi
liittyä SVUL:oon? tokaisin kaverilleni
eräänä iltana keilahallin penkillä istuessamme.