KEILAAJA | 15
>>
Vastaus oli otsikon kaltainen. Millä tavalla kaveri
ajatukseni perusteli mielettömäksi? Oma
on paras, saa hallita, saa olla isäntä, näin ollaan
vapaita Suomen politiikasta urheilutyhmyyksistä.
Ja näinhän on aina ollut. Mutta mikä paras
ja vapaa ja oman isännyyden kehto tämä
SKL on? Päinvastoin, sanoisin. Meidän luokittelusysteemillehän
nauravat muut urheilijat.
Mikä mestarikeilaaja ja urheilija semmoinen
on, joka kilpailtuaan neljäkin kertaa viikossa
ja jäätyään vuosikausiksi ilman merkintöjä
luokassaan on ja pysyy sittenkin mestarikeilaajana.
SVUL:ossa olisi varmaan pääsyehtona
urheilullisempi luokittelusysteemi.”
Mitään virallista asiasta ei kuitenkaan lehdessä
asian tiimoilta ollut. Keskustelun herättämistä
vain.
”9/1962 SUURI UNELMA” -otsikolla kerrottiin
hallihankkeesta Helsingin sydämeen,
Töölöön.
”Se on joka tapauksessa mittasuhteiltaan
sellainen unelma, että maassamme ja sen monituhatpäisen
keilaajakunnan keskuudessa on
ollut ja on vain yksi mies, joka rohkeni nähdä
tuon unelman ennakolta, vähän ennen kuin
muut, rohkeni suunnitella ja laskea ja piirustella
savukerasioittensa kannet täyteen kaikenlaisia
numeroita. Ajatelkaa, te kaikki keilaaja-ystävät:
on vain yksi mies, joka otti riskin. Eikä muuta
tarvittu kuin että yksi mies päättäväisesti
asettui uuden keilahallin johtoon. Siinä oli
sen merkkilipun kohotus, joka pakotti kaikki
muut marssimaan hänen perässään. Tosin oli
olemassa epäilijöitä, jotka vielä sittenkin, kun
asiat alkoivat olla piirustuksien mukaisessa
järjestyksessä, vielä väittivät, että EMIL CEDERGREN
oli nyt pistänyt lusikkansa sellaiseen
soppaan, josta ei hän eikä meistä kukaan
selviä ehjin nahoin.” Ja tottahan tuosta unelmasta
sitten alkoi tulla.
”Ruusulan peruskivenlasku”
”Oy Bowlingin yhdessä Kauppakorkeakoulun
Ylioppilasyhdistyksen kanssa alulle panema
uutisrakennus Ruusulankatu 5 tuli peruskiven
laskuvaiheeseen 8 päivää laskettua aikaisemmin.
Peruskiven lasku oli juhlahetkenä
mieleenpainuva 31.8.62. Läsnä oli useita
kymmeniä edustajia kummastakin leiristä ja
hauskaa oli nähdä vanhojen keilaveteraanien
ilmestyvän telineille päivänä, joka kaikkien
ihmeeksi osasi olla kuiva.”
Joulukuun 1962 lehdessä kerrottiin Suomen
menestyksestä EM-kilpailuissa ja matkasta
varsin yksityiskohtaisesti.
”Kunniakkaat saavutuksemme paljastuivat
juuri tässä kohdassa täydelleen sen erikoislaatuisen
aseman, jolla me suomalaiset marraskuussa
1962 olimme. Oli mukana erinomaisia
tyyli- ja tekniikkaheittäjiä monesta Euroopan
maasta, mutta Suomi hallitsi kautta linjan tekniikkansa
parhaiten. Se ei pettänyt oikeastaan
mitään muuta kertaa kuin puolen tunnin ajan, ja
näiden ratkaisevien minuuttien aikana Ruotsin
veljesliiton joukkue huomasi hetkensä koittaneen
ja sen valtava voimainkeskitys yhtäaikaa
meille sattuneen lamahetken ansiosta ratkaisi
6x6 s mestaruuden.” ””… jonka jälkeen Kar-
Air jälleen lensi suoraa päätä klo 14.14 alkaen
Helsinkiin ja sinne tultiin 5½ tunnin matkan
jälkeen. Lentokoneessa puhuivat sekä Veikko
Tuominen että Nils Krogerus. Lentokapteenin
ilmoitus välitettiin, että voitokkaan joukkueemme
takia tehdään kierros kaupungin ympäri ja
se oli totisesti kaunis näky – jollaista emme
olleet odottaneet. Kiitoksia!”
”Vahdinvaihto”
Syyskuussa 1963 kerrottiin liiton uudesta toimistosta
ja henkilökuntamuutoksesta. ”Hyvää
onnea toivottaa Keilaajan taloudenhoitaja neiti
Hilkka Palonen seuraajalleen, Suomen Keilailuliiton
kanslistille rouva Ruth Häkkiselle,
kun liiton uusi kansliahuoneisto perinpohjaisen
korjauksen jälkeen 1.9.63 otettiin käyttöön.
Kanslia on liiton historiassa ensimmäinen, joten
se merkitsee uutta askelta entistä parempaan
asioitten keskittymiseen.
Kanslia Ruusulankatu 3:n tähänastinen
kerhohuone. Tuttu ja tavallisesti täyteen kansoitettu
huone on saanut toimia ravintolana,
kun varsinaisen tähänastisen ravintolan tilat
kävivät riittämättömiksi. Tällä hetkellä tapaavat
ravintola-asiakkaat toisensa Mercurin puolella,
Ruusulankatu 5, ja entinen ravintola on
muodostunut sieväksi kahvioksi, jossa myös
voileipiä ja pikkuannoksia voi saada. Entisestä
keittiöstä on muovautunut ihastuttava
pieni kerhohuone, joka erinomaisella tavalla
täydentää uuden rakennuksen tarjoamia suuria
kokoustiloja. Kahvion puoli on nimenomaan
baaripalvelua varten suunniteltu. Käynti suoraan
kadulta tai keilahalleista. Kanslia on Suomen
Keilailuliiton, Helsingin Bowlingliiton,
FIQ:n ja Keilaaja-lehden käytössä. Liittojen
ja lehtemme juoksevia asioita varten kanslia
on avoinna joka arkipäivä, kuten tämän sivun
ilmoituksissa mainitaan.”
Maaliskuussa 1964 kerrottiin Brunswickin
A-2 pystytyskoneiden ilmestymisestä markkinoille.
”Suurin uutinen 10 vuoteen lienee se, että
Brunswick on lähettänyt maailmalle uuden,
entistä paljon nopeamman pystytyskoneen.
Vuodesta 1956 alkaen Brunswick on toimittanut
eri puolille maailmaa 75.000 automaattista
pystyttäjäkonetta. Uusi kone on niin nopea,
että se tarvitsee vain puolet nykyisten pystyttäjien
vaatimasta ajasta. Uusi kokoautomaatti
on saksalaisrakenteinen, Brunswickin tehtaan
perusti saksalainen John Brunswick vuonna
1845. Ruotsissa on nyt 28 Brunswick-hallia,
Suomessa 3. Kuka hankkinee meille ensimmäisenä
uuden ja nopean pystyttäjäkoneiston,
jossa keilat tulevat esille 100 km vauhdilla.”
Huhtikuussa 1964 lehdessä kerrottiin tapauksesta,
jollaisesta on kuultu nykypäivänäkin.