Nastolan Pikkupelimanneilla on railakas meno. Nyt harjoitellaan joulukeikkoja varten. Nastolan musiikki-ihme Elina Nora tietää, miten soittamista ei kannata opettaa – ja miten kannattaa. Teksti ja kuvat: Elina Tanhua Isä tai äiti kuskasivat Elina Noraa Kannonkoskelta viu-lutunneille Jyväskylään sata kilometriä sivu. Pienestä kylästä kävi konservatoriossa monta nuorta. Kaikista tuli am-mattilaisia, vaikkei Nora teininä niin uskonutkaan. – Soitinopetus oli Suomessa 1970-luvulla nutistavaa. Käytiin soittotunneilla eikä yhteissoit-toa ollut. 19-vuotiaana päädyin Pohjois-Norjaan kesätöihin, ja löysin itseni aika pian Tromssan kaupunginorkesterista. Sieltä löytyi rentous ja innostus. Loppu on nastolalaisen mu-siikinopetuksen historiaa. Val-mistuttuaan Turun Konservato-riosta Nora tuli 1990 toisen työ-paikan kautta vastaperustetun Nastolan musiikkikoulun viu-lunsoiton opettajaksi ja puoliso Pekka Miettinen rehtoriksi. Lamassa musiikkikoulu su-lautui kansalaisopistoon ja edelleen osaksi kuntien yhteistä Wellamo-opistoa. Mutta oppi-laita on riittänyt. Nora vastaa viulunsoiton opetuksen lisäksi musiikin laa-jasta taiteen perusopetuksesta. Yksi opettajakollegoista on aloittanut Nastolassa pienenä soitto-oppilaana. Nastolassa on kasvanut myös levyttäneitä ko-koonpanoja. Yhteissoitto on edellytys Nuoruuden kokemukset opet-tivat Elina Noralle, miten mu-siikkia ei pidä opettaa – ja miten kannattaa: – Yhteissoitto on ehdoton edellytys. Sen mukana tulee rentoutta ja iloa, kavereita ja mahdollisuuksia matkustaa. Kaustisilla Nastolan Pikkupe-limannit ovat käyneet kymme-nen kertaa. Keväällä lähdemme Floridaan. Tasapaino motivoinnin ja vaatimisen välillä ja yksilölliset opetusohjelmat ovat tärkeitä. Niiden toteuttamiseksi Nora seuraa tarkkaan nuottijulkai-suja. Elina Nora kertoo opetta-vansa impulsiivisesti. Ideoita tulee ja niistä versoo uusia. – Minä todella tykkään työs-täni. Paras palkinto on nähdä lasten innostus. Pienet eivät kipsaa Vaikka kansanmusiikki on nä-kyvä osa toimintaa, tekniikka opitaan klassisella musiikilla. Innostus rakennetaan opin-tojen alussa, kun perusasioita oppii nopeasti. – Lapset eivät kipsaa, ryhti on usein itsestään hyvä ja kädet pehmeät, Nora kertoo. Myös tasosuoritukset ovat osa motivointia, samoin van-hempien pyörittämän Mesenat-yhdistyksen stipendit. – Nuoret edistyvät harppauk-sin, kun he harjoittelevat mati-neaa tai tutkintoa varten. Lahden ja Nastolan yhdisty-minen ei vaikuta musiikin tai-teen laajaan perusopetukseen Nastolassa. Kymmenen opetta-jaa ja 65–70 opiskelijaa ovat hit-sautuneet tehokkaaksi, mutta kodikkaaksi paketiksi ja soitin-opetus jatkuu seitsemässä soit-timessa, Nora sanoo. 9 Mukavaa oppia jotain harvinaista Teksti: Elina Tanhua Lotta Pasanen, 10, on opiskel-lut soittamista viisi vuotta ja Meeri Härmä, 12, kolme. Lotta valitsi viulun, koska serkut soit-tavat viulua. Meeri pyrki ensin viuluun, mutta on tyytyväinen sello-oppilas. Mitä tykkäätte soitinopin-noista? L: Se on hauskaa ja erilaista kuin tavallinen koulupäivä. M: On mukavaa oppia jotain harvinaista, mitä monet ei osaa. Mikä on paras osa harras-tusta? L: Esiintyminen, se että ihmiset katsoo ja taputtaa. M: Soittaminen ja että saa yksi-tyisopetusta. Koulussa joutuu odottamaan, jos osaa jo jonkin asian. Mitä pidätte yhteissoitosta? L: Se on kivaa. Ensimmäisillä kerroilla jännitti, kun olin pieni, mutta se meni nopeasti ohi. M: Tykkään, koska siinä tutus-tuu uusiin ihmisiin, on ryhmä johon kuuluu. Eikä ole tyttö-poika- rajoitteita yhdessäolossa. Kyllästyttääkö koskaan? L: Kyllästyttää, jos on soittanut kauan ja on tylsiä lauluja. Ha-luan jatkaa, koska tiedän, että se on kivaa. M: Joskus ei jaksa, mutta jos tulee pakkotauko, on ihanaa palata taas tuttuun, koska se on sikakivaa. Tasapaino motivoinnin ja vaa-timisen välillä on tärkeää, kun kasvatetaan nuoria muusikoita, Elina Nora sanoo. Jousikvartetin tytöt: Vilma Vaattovaara, Ella Sakki, Lotta Pasanen ja Meeri Härmä. Kvartettia vetää Elina Nora.
Kaupunkilainen | 2015 No4
To see the actual publication please follow the link above