Etelä-Suomen Sanomien uutisen mukaan Lahden väestön-kehitys on tänä vuonna ollut ”mollivoittoinen”. Nousuakin on toki hetkittäin ollut, mutta pääasiassa Lahden viime vuo-sien kasvutahti tuo mieleen Unto Monosen vakaan suru-mieliset tangot. Toista oli heti sodan jälkeen. Lahden vä-estömäärä kasvoi silloin niin dramaattisesti, että musiikillista vertauskohtaa pitää hakea Dallapé-orkesterin rymistelyistä tai George de Godzinskyn komeakaarisista konsertti-tangoista. Sama kova svengi jatkui sen jälkeen vuosikymmeniä. Lahden hyvä väestöllinen tuuri johtui sil-loin kahdesta syystä, joilla ei ollut varsinai-sesti mitään tekemistä keskenään. Niinä vuo-sina Lahti sai ensinnäkin voimakkaan väestön-lisäyksen tänne siirtyneistä karjalaisista. Toinen väestönlisäys ei koskenut pelkkää Lahtea, vaan se oli maanlaajuinen. Samaan aikaan karjalaisten muuton kanssa syntyvyys kasvoi koko Suomessa ennätyksellisesti. Vuo-sina 1945–1954 syntyneitä kutsutaankin ”suu-riksi ikäluokiksi”. Musiikillisista vertauksista ei tässäkään päästä eroon, sillä Lah-den historiikki kertoo, että ”vuonna 1950 lahtelaisten ikähaitarissa suurimman ryhmän muodostivat alle neljävuotiaat”. Tunkuahan tuo aiheutti ainakin koululuokissa, mutta sitä merkit-tävämpää oli kummankin väestönlisäyksen tuottama taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen kuhina. Karjalasta ei tänne muuttanut pelkästään ihmisiä, vaan myös yri-tyksiä, kauppaliikkeitä, oppilaitoksia, urheiluseuroja, yhdistyksiä ja kulttuurilaitoksia, joiden piiriin monet suuren ikäluokan kasvatit tavalla tai toisella päätyivät. Eli oli näillä kahdella isolla väestönli-säyksellä sittenkin paljon tekemistä keskenään. Englantilainen historioitsija Eric Hobs-bawm on kutsunut toista maailmansotaa seu-ranneita vuosikymmeniä ”kultaiseksi ajaksi”, ja jotenkin sellaisena me Lahdessakin kasvaneet suuret ikäluokat nuo vuodet koimme. Lellilapsiksi meitä oli aivan liian paljon, mutta mielenkiinto suuria ikäluokkia kohtaan oli suuri, ja on yhä vieläkin. Vanhat kasvatus-käsitykset olivat sodan jälkeen murtumassa ja nuorisosta tuli aivan oma itsenäinen ikäluok-kansa, joka kehkeytti itselleen oman kulttuu-rin ja nousi niinä vuosina syntyneen kulutus-yhteiskunnan kuninkaaksi. Tänä päivänä suuret ikäluokat ovat eläk-keelle siirryttyään muuttaneet radikaalisti käsityksiä vanhuudesta. Puhutaan jopa ”kol-mannesta iästä”, mikä tarkoittaa sitä, etteivät mummot tyydy enää kutomaan ja ukot tekemään puutöitä, vaan eläkkeellä ollessa pyritään olemaan muutakin kuin vain ”pirteitä vanhuksia”. Markku Koski Kirjoittaja on lahtelainen toimittaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Kuva: Juha Tanhua ”Kultaiset” suuret ikäluokat 5
Kaupunkilainen | 2015 No4
To see the actual publication please follow the link above