Pakolaisista lahtelaisiksi Mies ei halua haastattelussa puhua rankoista kokemuksis-taan vankilassa, mutta YK:n pa-kolaisviranomaisille hän ker-toi niistä oltuaan ensin kolme vuotta paossa Egyptissä. Haas-tattelujen jälkeen hänelle ja perheelle tarjottiin turvapaik-kaa joko Yhdysvalloissa tai Suo-messa. – Valitsimme Suomen, koska halusimme kasvattaa lapset tur-vallisessa maassa. Kyllä meille kerrottiin, että Suomi on kylmä maa, Ibrahim nauraa. Vastaanotto on ollut lämmin Keväällä 2005 Ahtialaan tullut perhe ei joutunut keskelle pak-kasia, mutta aluksi suomalais-ten hiljainen elämä ja oudot ruoat hämmästyttivät. Mieleen Abdallan perhe haluaa jatkossakin asua Lahdessa, jossa se on otettu hyvin vastaan. Vas alh. Ibrahim, Mazin ja Aziza, ylh. Muhammad, Musab ja Jasmin. on jäänyt kauhistus Marttojen ruokakurssilla, kun kalakeittoon laitettiin maitoa. – Mutta se olikin hyvää, eikä vatsakaan mennyt sekaisin! Ja karjalanpiirakoista pidämme tosi paljon, Ibrahim sanoo. Abdallan perhe seurustelee sekä sudanilaisten maahan-muuttajien että Suomessa syn-tyneiden kanssa. Ibrahim on jo pitkään käynyt saunomassa työ-kavereiden kanssa. Kun perhe muutama vuosi halusi ostaa oman asunnon, Aziza halusi omakotitalon sijasta rivitaloon nähdäkseen naapureita. Erityi-sen hyvin ovat sopeutuneet lap-set, jotka ovat pienestä asti ol-leet päiväkodissa, kielen vuoksi. Päivähoidon ansiosta myös Aziza on ehtinyt opiskella suo-men kieltä ja suomalaisen pe-ruskoulututkinnon Kolmevuotias Musab viihtyy päiväkodissa, kun äiti Aziza opiskelee lähihoitajaksi. sekä olla useissa paikoissa työharjoitte-lussa. Tehtyään neljä kuukautta töitä henkilökohtaisena avus-tajana hän innostui hakemaan opiskelemaan lähihoitajaksi. – Kielikoe oli pitkä ja raskas ja pelkäsin, etten pääse siitä läpi. Mutta kahden viikon kuluttua tuli kirje, jossa toivotettiin ter-vetulleeksi opiskelemaan. Kun valmistun, haluan työskennellä vanhusten kanssa. Rasismia tai väkivallan uhkaa Abdallan perhe ei ole kohdan-nut. Vain kerran Aziza on pysäy-tetty kadulla huivinsa vuoksi. – Suomalainen nainen sanoi, että olen kaunis ja kysyi, miksi pidän huivia, kun olen Suo-messa. Vastasin, että se kuuluu meidän kulttuuriimme. Ibrahim Abdalla toivoo, että pakolaiset pääsisivät nopeasti kielikoulutukseen ja sen avulla töihin kiinni. Teksti: Ina Ruokolainen Kuvat: Juha Tanhua Kymmenen vuotta sit-ten Lahteen tullut Ib-rahim Abdalla toivoo, että maahanmuuttajat saisivat nopeammin kielikou-lutusta ja pääsisivät kiinni työn-tekoon. Sudanista pakolaisena lähtenyt suomen kansalainen haluaa kasvattaa lapsensa Lah-dessa, koska on saanut työtä, ystäviä ja mahdollisuudet opis-kella tältä seudulta. Abdallan olohuoneessa on Riihelässä arki-iltana iloinen kuhina, kun kaikki neljä lasta leikkivät keskenään ja kissan-pentujen kanssa. Ibrahim ja hänen vaimonsa Aziza Mukh-tar seuraavat tilannetta niin rau-hallisesti kuin ison perheen van-hemmat vain osaavat. Elämä onkin järjestyksessä. Ibrahim käy töissä, Aziza opis-kelee, Muhammad, 11, ja Jas-min, 7, käyvät koulua ja Mazin, 6, ja Musab, 3, viihtyvät päivä-kodissa. Alussa oli kuitenkin vaike-ampaa. Kun vanhemmat ja vuo-den ikäinen Muhammad tulivat Lahteen, ensimmäiset kolme kuukautta menivät odotta-essa pääsyä kielikoulutukseen. Ikänsä työtä tehnyt mies oli vä-hällä sairastua. – Menin sairaanhoitajan luokse ja sanoin, että en saa öisin nukuttua, koska en ole tot-tunut olemaan toimettomana. Minulle sanottiin, etten voi päästä töihin ennen kuin olen oppinut suomea. Harjoittelusta vakituiseen työpaikkaan Ibrahmim pääsi työharjoitte-luun hollolalaiseen kylmäkone-yritykseen kahden ensimmäisen suomen kielen kurssin jälkeen. Viikon jälkeen hän kysyi esi-mieheltään, voisiko jatkaa vielä kuukauden ajan ennen seuraa-vaa suomen kurssia. – Pomo sanoi, että tule töi-hin, katsotaan mitä osaat. Kuu-kauden jälkeen hän kysyi, ha-luaisinko tulla joululoman jäl-keen töihin kolmen kuukauden koeajalla. Hän tarjosi sopimusta ja sanoi, etten saa allekirjoittaa sitä, ennen kuin tiedän, mitä siinä lukee. Ibrahmin vei sopimuk-sen opettajalleen ja kertoi saa-neensa töitä. Opettaja oli sekä iloinen että hieman huolissaan, miten miehen suomen opinto-jen käy. – Sanoin, että opin töissä! Ja niin olen oppinut, hyvät työka-verit ovat olleet paras kielikoulu. Heidän vuokseen en ole edes halunnut vaihtaa työpaikkaa. Ibrahim sanoo olevansa on-nekas, koska jo koeajan alussa yritys tarjosi hänelle vakituista Hyvät työkaverit ovat paras kielikoulu. työpaikkaa. Omaakin sitkeyttä löytyy, sillä mies suoritti töiden ohessa sekä suomalaisen pe-ruskoulun Lahdessa että metal-limiehen ammattitutkinnon Es-poossa. Koulun pitämisestä pakolaiseksi Sudanissa Ibrahim oli käynyt sekä sikäläisen peruskoulun että valmistunut autonasentajaksi. Hänellä oli hyvä työpaikka au-tokorjaamossa ja suunnitelmat mennä naimisiin Azizan kanssa. Vaikeudet alkoivat, kun Ib-rahim halusi ystävänsä kanssa pitää töiden jälkeen koulua luku- ja laskutaidottomille ih-misille, joilla ei ollut rahaa kou-luun. Puolen vuoden kuluttua tulivat poliisit, jotka syyttivät miehiä poliittisesta toiminnasta. 2
Kaupunkilainen | 2015 No4
To see the actual publication please follow the link above