Hälytyskellot
soimaan herkemmin!
Asianajajilla on velvollisuus ehkäistä rahanpesua tunnistamalla
asiakkaansa ja ilmoittamalla epäilyttävät liiketoimet poliisille. Omaan
toimintaan pohjautuva kirjallinen riskiarvio ja toimintamallit olisikin
saatava kuntoon miljoonaseuraamusten uhalla.
TEKSTI KATARIINA KRABBE // KUVITUS KIIRA SIROLA
15
Vuonna 2017 kansallisesti implementoitu EU:n neljäs
rahanpesudirektiivi toi asianajajille uusia velvoitteita
rahanpesun ehkäisemiseksi. Lain soveltamisalaa
laajennettiin ja lisäksi asianajajille tuli velvollisuus
laatia kirjallinen riskiarvio, jossa on huomioitava
oman toiminnan laatu ja laajuus, toimeksiantoihin
ja asiakassuhteisiin
liittyvät riskit sekä muun muassa
maantieteelliset ja mahdolliset teknologiaan liittyvät
riskit.
Samassa yhteydessä Asianajajaliitolle säädettiin
velvollisuus
valvoa, että asianajajat noudattavat
velvoitteitaan.
– Teemme vuosittain 80 rahanpesulain velvoitteiden
noudattamiseen keskittyvää toimistotarkastusta. Sen
lisäksi rahanpesulain noudattamista valvotaan yleistarkastuksissa,
joita tehdään vuosittain 50, tarkastusjuristi
Kristiina Sare kertoo.
– Toimistoja ohjeistetaan tarkastuksiin valmistautumiseen.
Tarkastuksissa on kuitenkin ilmennyt, että
lain soveltamisala on osin epäselvä. Käytännössä lakia
sovelletaan kaikkiin toimeksiantoihin, jotka liittyvät
taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen,
mutta tulkintakysymyksiä on herännyt esimerkiksi
siitä, lasketaanko perintöoikeudelliset toimeksiannot
taloudelliseksi toiminnaksi. Oikeudenkäyntiasioihin
rahanpesulakia ei sovelleta.
RISKIARVIOISSA ON PARANTAMISEN VARAA
Toinen tärkeä huomio on, että toimistojen laatimissa
riskiarvioissa ja toimintaohjeissa olisi vielä parantamisen
varaa.
– Riskiarviot on usein laadittu liian yleisellä tasolla,
ja tarkastuksissa olemme ohjeistaneet tarkentamaan
niitä.
Pelkkä liiton mallipohjan käyttäminen ei Kristiina
Saren mukaan riitä, koska riskitaso vaihtelee todella
paljon toiminnan luonteen ja asiakaskunnan mukaan.
– Jokaisen olisi syytä käydä kunnolla oma toiminta
läpi ja luoda selkeät toimintamallit siitä, miten asiakkaat
tunnetaan
ja miten asiakkaan tuntemiseksi hankitut
tiedot tulee dokumentoida, milloin on syytä siirtyä
tehostettuun
tuntemismenettelyyn, ja milloin on syytä
tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoiminnasta, Sare
ohjeistaa.
– Menettelytapojen pitää olla myös oikeassa suhteessa
riskiin. Jos riski arvioidaan pieneksi, tuntemistoimia
voidaan keventää, mutta mitä suurempi
riski, sitä enemmän pitää pystyä dokumentoimaan ja
verifioimaan asiakkaan tietoja.
Riskiarvio tulee päivittää toiminnan muuttuessa.
– Vuosittain tulisi katsoa, onko asiakaskunta
muuttunut,
onko alettu tehdä uudenlaisia toimeksiantoja
tai laajemmalla maantieteellisellä alueella tai
onko asiakasyhteisöihin tullut uusia hallituksen jäseniä
tai johto vaihtunut.
Asiakkaat ja asiakkaan edustajien henkilöllisyys
tulee todentaa luotettavasta lähteestä olevien asiakirjojen
tai tietojen perusteella, ja myös asiakkaan todelliset
edunsaajat on tunnistettava.
– Tarkastuksissa on ilmennyt, että poliittinen vaikutusvalta
jää usein selvittämättä, ja esimerkiksi suomalaiset
henkilö- tai yritysasiakkaat luokitellaan usein
kategorisesti matalan riskin asiakkaiksi, vaikka esimerkiksi
monimutkainen omistajarakenne vaatisi laajempaa
selvitysvelvollisuutta. Ja vaikka suomalaisiin
pörssiyrityksiin voidaan soveltaa yksinkertaistettua
tuntemismenettelyä, riskitaso nousee, jos toimeksianto
liittyy esimerkiksi korkean korruption maahan.
fokus