minun valintani
27
UFC OTTAA DOPINGIN VAKAVASTI
– TAI AINAKIN HALUAA ANTAA SEN MIELIKUVAN
Yksi Markus Mannisen antidopinguran nimekkäim-piä
tapauksia on Yhdysvalloista. Hän oli mukana päättä-mässä
vapaaottelun kuninkuusluokan UFC:n siihenastisen
ykkösnimen, Jon Jonesin, yhden vuoden toimintakiellosta
vuonna 2016.
– UFC:llä on uskottavan oloinen antidopingjärjes-telmä.
He muun muassa palkkasivat työhön Jeff Novitz-kyn,
joka aiemmin käytännössä paljasti maailman menes-tyneimmän
pyöräilijän Lance Armstrongin.
Asianajaja tietää, että antidopingtyö on usein myös
mielikuvapeliä.
– Tietenkin UFC voi vain haluta saada asiat näyttämään
hyviltä. Mutta tuomioita ja toimintakieltoja siellä on annettu,
toisin kuin vaikkapa NHL:ssä, jossa käsittääkseni testaus
on ainakin mediatietojen perusteella aika vajavaista.
Manninen tutkii työkseen paljon urheilun pimeää puolta.
Pystyykö urheilun ystävä tekemään sitä kyynistymättä?
– En ole sinisilmäinen. Mutta silloin kun ehdin, seuraan
kyllä mielelläni urheilua ilman, että takaraivossa koko ajan
hakkaisi, että kaikki voivat olla doupattuja.
Työ dopingin parissa, aidan molemmin puolin, on päätty-mätöntä
kilpajuoksua.
– On tiettyjä viitteitä siitä, että urheilu on puhdistunut.
Esimerkiksi joissain yleisurheilulajeissa tulostaso on
pudonnut, mikä on aika hyvä osoitus siitä, että jotain puh-distumista
on tapahtunut, koska evoluutiomielessä tulosten
pitäisi aina vain parantua.
URHEILUOIKEUSASIOISSA
SUURELLA YLEISÖLLÄ
TUNTEET OVAT USEIN
PERUSJURIDIIKKAA
HERKEMMIN PINNALLA.
– Aika vähän tosiaan saa kiitosta, oli päätös mikä
tahansa, Manninen naurahtaa.
– Suurelle yleisölle toiminta varmaan näyttäytyykin
aika karkeana. Todellisuudessa asioiden analysointiin
ja päätösten tekemiseen nähdään kuitenkin paljon
vaivaa.
Jotain Mannisen tekemästä työstä Palloliitossa kertonee,
että hänen aloitettuaan tehtävässä vuonna 2017
on kurinpitotuomioista tehty huomattavasti vähemmän
valituksia.
Sosiaalisessa mediassa Manninen ei päätöksiinsä
liittyvään mahdolliseen kritiikkiin törmää, koska hän
ei somessa juuri aikaa vietä. Facebookista tai Instagramista
tiliä on turha etsiä, koska vapaa-aika ilman
niitä tuntuu mielekkäämmältä.
Manninen ei halua hurskastella. Ennen kaikkea
hän sanoo olevansa vapaaehtoisena mukana siksi, että
urheiluaiheet kiinnostavat aidosti. Selkeitä tavoitteitakin
silti on.
– Haluan osaltani turvata reilun urheilun ja reilun
pelin periaatteita. Väärillä keinoilla ei urheilussa pidä
pärjätä, ja toisaalta asianosaisille tulee taata oikeudenmukainen
käsittely.
Urheiluoikeuden tosiosaajat ovat Suomessa harvassa,
ja lajiliitoissa osaaminen on etenkin takavuosina
ollut vajavaista.
– Kun asioita hoidetaan talkoilla, ei osaaminen välttämättä
ole aina riittävää. Urheilun oikeusturvalautakuntaan
on päätynyt tapauksia, joissa perusasioita,
prosessioikeudellisia periaatteita, ei ole noudatettu.
Ei esimerkiksi ole kuultu henkilöä tai seuraa ennen
rangaistuksen asettamista. *