"Työryhmässä on
tarkoitus käsitellä
sellaisia kilpailun
avaamiseen ja
viranomaistoimintoihin
liittyviä asioita, joilla
voi olla vaikutusta
henkilöstön asemaan."
17
kilpailun avautuminen
Pelkkään kuvitelmaan ja toiveajatteluun
pohjautuvaa ajattelua siitä, että junaliput
halpenevat, aikataulut pitävät tai että junalla
pääsee sen jälkeen lähes jokaiselta pikkupaik-kakunnalta
toiselle helposti ja edullisesti.
Junien määrä lisääntyy jne.
Lisäksi keskustelua käyvät usein ne ihmiset,
jotka eivät edes matkusta junalla kuin todella
satunnaisesti. Kaiken lisäksi ovat saattaneet
juuri sen ainoan kerran matkustamaan
junassa, joka jostain syystä ei ole pysynyt
aikataulussa ja muodostaneet siitä oman
mielikuvansa. Todellisuudessa suurin osa
myöhästymisistä johtuu muusta kuin VR:n
omasta toiminnasta.
Samoin kuulostaa vahvasti siltä, että
uskotaan valinnan vapauden lisääntyvän.
Tämä on mielenkiintoinen ajatusmalli. Miten
se käytännössä voisi olla mahdollista?
Esimerkkinä: Olet matkustanut Turusta
Helsinkiin töihin tähän asti VR:n liikennöimäl-lä
junalla. Kilpailun avautumisen jälkeen tuolle
välille tulisikin toinen toimija. Saattaisihan se
toinen toimija ajaa jonkun vähän erilaisem-man
vuoron, mutta ei sieltä samaan aikaan
kulje montaa eri vaihtoehtoa peräkkäin.
Vähintään kymmenen seuraavaa vuotta
sinulla on kuitenkin vain tuo yksi ainoa
mahdollisuus.
Mitä uutta voisi sitten tulla uuden
operaattorin myötä? Mikä loppujen lopuksi
on asiakkaan odotus? Yhtenä odotuksena
näen, että juna pysähtyy jokaisella pikkuase-malla,
pysyy aikataulussa ja kulkee samaa
vauhtia kuin ne junat, jotka eivät pysähdy
väliasemilla. Tai että junia kulkee määrällisesti
enemmän ja niissä on aina tilaa, vaikka ei
paikkalippua ostakaan. Tämän lisäksi se on
myös halpaa, viihtyisää ja junissa on jotain
muuta kuin nyt tällä hetkellä.
Miten on käynyt lentoliikenteessä?
Vaihtoehtoja toki löytyy ja hintahaarukka on
melkoinen. Jos on mahdollisuus matkustaa
epämukaviin ja ei-suosittuihin aikoihin tai on
aikaa matkustaa vaihdollisella vuorolla,
matkustus voi olla todella edullista. Mutta
toisaalta palvelutaso on myös karsittu
minimiin ja kaikki muu on lisämaksullista.
Miten tämä junien määrä yht’äkkiä
lisääntyisi ilman, että valtio panostaisi uuden
junakaluston hankintaan? Tai miten niitä junia
yht’äkkiä mahtuisi yksisuuntaiselle radalle, jos
ratainfraan ei sijoiteta. Puhumattakaan
tavaraliikenteen tarpeista junakalustosta ja
ratakapasiteesista.
Suomalainen tyytymättömyys julkista
liikennettä ja varsinkin junaliikennettä
kohtaan on asennekysymys. Kuvitellaan, että
joku uusi toimija toisi jotain, mitä siitä nyt
puuttuu. Tarkalleen kuitenkaan ei tiedetä,
että mitä. Tosiasiassa junaliikenne Suomessa
on todellakin hyvällä tasolla. Samat ongelmat
vaivaavat sitä nyt jo, jotka vain tulevat
kasvamaan nykyisten suunnitelmien myötä.
Ratainfran huono kunto ja riittämättömyys ja
lisäkaluston tarve.
Mutta eikö se ole niin, että juna kun on
kerran myöhässä, tarkoittaa että usein
myöhässä ja kaksi kertaa myöhässä
tarkoittaakin sitä, että ainahan se on.
RAUTATIEVIRKAMIES 4 / 2017