Kesälehti 2015 KESÄ 23 Tie 140 Orimattilasta Heinolaan. Ulkona loppukesä 2014 on jo alkanut taittua syksyisen harmaaksi. Silmieni edessä seisova seinä sen sijaan loistaa kirkkaan kesätaivaan sinisenä. Hylätyn huoltamon sisälle on helppo astua. Vartiointiliikkeen logolla koristeltu ovi on väännetty auki. Nimeä huoltamon valkoisessa kyltissä ei enää näy. Raidallisilla markiiseilla ja punaisilla graffi teilla koristeltu asema möllöttää ikkunat rikottuna lähellä Orimattilan ja Mäntsälän rajaa. Tuolille asetetusta tuhkakupista löytyy tuoreen oloisia tupakantumppeja. Lattialla on siististi vierekkäin miesten nahkakengät. Sivuhuoneessa tönöttää vanha televisio, ja seinällä kalenteri vuodelta 2007. En osaa sanoa, olemmeko hylätyssä huoltamossa vai vahingossa jonkun kotona. Tie 140 halkaisee Päijät-Hämeen Orimattilasta Heinolaan. Vanhan Helsingintien varrelle jääneiltä huoltamoilta ja taukopaikoilta etsimme kadonnutta aikaa, jolloin väki kokoontui taukopaikoille, eikä moottoritie vielä vienyt ajureita ketjuasemille. Yhden hylätyn huoltamon jälkeen tulee toinen. Sen sisälle emme pääse, sillä ovet on lukittu järeillä munalukoilla. Iso terassi, tumma baaritiski ja hulppea julkisivu kielivät, että paikalla meni joskus kauan sitten paremmin. Niin meni monella muullakin huoltamolla. Tien 140 ylitse kulkee Lahden ja Keravan välinen oikorata. Se valmistui vuonna 2006. Huoltamoiden kulta-ajan voi sanoa alkaneen jo 1920-luvulla, kun maassa oli vähän autoja mutta paljon huoltoasemia. Esson rakennustapa tuli tutuksi suomalaisille. Huoltamon yhteydessä oli usein pieni kahvio ja myymälä. –Kahvilakulttuuri tuli huoltamoille 1960-luvulla. Siihen saakka tuoksui ainoastaan bensa ja öljy, kertoo suomalaisia huoltoasemia tutkinut Hannu Laitinen. Syitä huoltoasemien autioitumiseen Laitinen luettelee useita. Liikenneväylät ovat siirtyneet, öljy-yhtiöt myyvät tavaransa mieluummin suoraan kuluttajille eikä autojen moottoreitakaan huolleta yhtä tiuhaan kuin ennen. Siksi 140-tien varrella makaa niitä tutuksi käyneitä Essoja raatoina. Matkamme ensimmäinen elävä huoltoasema on Kivistönmäen Neste. Lahden jälkeen Shelliä ja Nestettä alkaa tulla vastaan enemmän. Osa on enää kylmäasemia. Kun kaupungista ajaa ulos, näkee pilkahduksen toivoa. ➜ Vihdoin elämää! Työmiehet Markku Klingsten ja Olli Järvinen kahvittelevat Kivistönmäen Nesteellä päivittäin. Realisointikeskuksen repsahtanut kyltti kertoo tärkeimmän. Heinolan Shellin yrittäjä Pekka Ahonen valmistelee huoltohallia auton vastaanottoa varten. MUURINGIN ESSO URSININ ESSO HENNALAN HUOLTAMO KIVISTÖNMÄEN NESTE
ESS Kesalehti | 2015
To see the actual publication please follow the link above