2017 fcreipas.fi 5 Mero ja Tuominen käsikynkkää Joutjärven hiekalta maailmalle Joel Mero Mönchengladbachin stadionilla 2013. Vuosituhannen vaihteessa Joutjärven hiekkakentällä alkoi kahden erityisen jal-kapalloilijan matka kohti kirkkaampia valoja. Perin-teinen Reippaan jalkapallokoulu käynnistyi kesäkuun alussa. Joel Mero oli jo päättänyt osallistua. Tärkeää oli kuitenkin saada hyvä päiväkotikaveri Jasse Tuominen mukaan. Kovin paljoa ei tarvinnut houkutella, että Jasse saatiin osallistumaan. Joutjärven hie-kalta Meron tie vei Saksaan vuonna 2013 ja Tuomisen kotiosoite löytyy nykyään Valko- Venäjältä. - Olen ollut AINA ihan varma, että Jasse breikkaa jossain vaiheessa. Ensin FC Lah-teen ja sitten vielä korkeammalle. Ei mulla oo ikinä ollut siitä epäilystäkään. Jasse oli musta aina meidän ikäluokan paras pelaaja, kertoo Mero parhaasta kaveristaan. Monenlaisia muistoja Parhaita kaveruksia herrat Mero ja Tuomi-nen ovat olleet päiväkotiajoista asti. Fiksut nuoret miehet ovat ajatusmaailmoiltaan kuin yhdestä puusta veistettyjä. Eri aikaan teh-dyissä haastatteluissa useampaan kysymyk-seen vastaukset vaikuttivat lähes identtisiltä. Sama tarinakin löytyi muistilokeroista, kun kysyttiin jotain hauskaa sattumusta vuosien varrelta. - Me oltiin muistaakseni Düsseldorfissa jengin kanssa. Kahdeksan hengen huo-neessa joku sitten sai kuningasidean, että ollaan tyynysotaa pimeässä. Tyynyllä hak-kaajan silmät vielä sidottiin. Meidän maali-vahti huitoi tyynyllä ihan kaikkea ja sormi-han sillä siinä sitten meni. Eikä se pystynyt pelaamaan seuraavana päivänä, nauraa Tuo-minen yhdelle pelireissumuistolleen. FC Reippaan -95-ikäluokka menestyi mu-kavasti. Joukkueen an-sioluettelosta löytyy mm. Nike Premier ho-pea ja Meron vyöllä on myös A-nuorten SM-ho-pea. Turun ystävyyskau-punkiturnauksen finaa-lissa tuli takkiin FK Ze-nitiltä, vaikka heidät oli voitettu alkuloh-kossa. - Turussa oli muistaakseni kaikki Suomen parhaat mukana. Kysyppä Merolta, mihin se veti pilkun finaalissa, muistelee Tuominen erästä vahvaa muistoa. No, Meron mukaan, veto meni kentän kaikkien aitojen yli eli yksi oppimiskokemus sekin. Kaveria ei jätetä -asenne näkyy Tällä hetkellä Tuomisen palkan maksaa BATE Borissov ja Meron Borussia Mön-chengladbach. Tie eurooppalaisiin seuroi-hin on ollut samankaltainen, mutta kuiten-kin eri lähtökohdista. - Mä olin aina muita pienempi ja fyysi-sesti heikompi, koska oma kasvuni tuli aika Jasse Tuominen (vas.) vuoden 2009 Nike Premier Cupissa. myöhäisessä vaiheessa. Ehkä se ”pakotti” selviytymään muilla keinoilla ja edesauttoi kehittymistäni, miettii telinevoimisteluakin harrastanut Tuominen junnuvuosiaan. Mero toteaa samaan aiheeseen liittyen saaneensa jonkin verran etua siitä, että oli muita isompi ja fyysisempi. Suurimmat vai-keudet hänellä oli val-tavan itsekriittisyyden kanssa - Ruoskin kyllä itseäni välillä aika ras-kaasti, pelipaitoja tuli revittyä ja kamoja pais-kittua. Yhdessä vai-heessa lopettaminenkin oli vahva vaihtoehto. Molemmilla viirupaitakasvateilla on ollut omat kiirastulensa mm. loukkaantumisten kanssa. Niissä hetkissä parhaan kaverin tuki on tullut tarpeeseen. Molemmin puolin neu-vojakin on vaihdeltu. - Jopi on paras frendi, tarhasta asti oltu läheisiä ja joka viikko ollaan yhteyksissä. Se on rento, kunnianhimoinen ja sellanen kehen voi luottaa ja jakaa kaiken, kuvailee Tuominen Meroa. - Meillä on hirveesti yhteisiä muistoja ihan junnusta asti. Niin kauan kuin muistaa taak-sepäin, on Jasse ollu aina vierellä. Jasse on hyvässä mielessä herkkä, määrätietoinen ja toiset huomioonottava. Hänen kanssaan on helppo puhua asiat halki. Varmaan meidän yhteinen intohimo, jalkapallo, on pitänyt meidät tiiviisti yhdessä. Kyllä me mun mie-lestä ollaan aina tsempattu toisiamme, sanoo Mero kaveruudesta. Jalkarannan koulun salitreenit vilkkuvat edelleen kaverusten mielissä. Salin reunalla vedetyt kuntopiirit eivät ole kummankaan muistikuvissa niitä mieluisimpia muistoja. Vapaa-ajalla Jasse ja Jopi liikkuivat paljon. - Kyllä me melkein koko ajan liikuttiin joko isommassa ryhmässä, kahdestaan tai yksin. Paljon pelattiin pienpelejä ja ”Viittä miikkaa”. YouTubesta katseltiin erilaisia kik-koja ja sitten yritettiin niitä toteuttaa tai im-provisoida Kisarissa tai Suurhallissa. Ei siinä sen kummempaa suunnitelmallisuutta ollut, kertoo Tuominen oman ajan harjoittelussa. - Sählykerhossa kävin ja korista oon ty-känny pelata. Jossain vaiheessa mä kävin lenkeilläkin pallon kanssa. Jengi varmaan katteli, et kuka tuol oikeen juoksee pallo ja-loissa ja kuulokkeet korvissa. Eihän se nää eikä kuule mitään, naureskelee Mero. FC Reippaan kasvatit ovat päässeet ural-laan Joutjärveä isommille pelikentillä, mutta miksi? Molempia Lahden kasvatteja yhdistää terve usko itseensä. - Suurin syy oman uran nousukäyrään, on omasta mielestäni ollut se, että olen uskonut itseeni. Ei mulla oo ollu epäilystä, ettenkö pystyisi pääsemään huipulle. Olen tehnyt töitä sen eteen eikä minulla ole koskaan ollut kiire mihinkään. Ei tämä minulle ihan shokkina ole eteen tullut, sanoo terveen it-seluottamuksen omaava Tuominen. ”Mä olin aina muita pienempi ja fyysisesti heikompi. ” Jasse Tuominen, BATE Borissov.
FC Reipas | 2017 Seuralehti
To see the actual publication please follow the link above