VALMENNUS KIHU:n Ari Nummela teki erittäin tärkeitä mittauksia päivittäin, mikä kertoi valmentajille kuinka intensiiviseen treeniin uimarit korkealla pystyvät. 44 01.2015 korkeanpaikanleiri TEkSTi: Bo jaCoBSEn (kÄÄnnÖS: jUSSi SalminEn), kUVaT: mika PiiroinEn highaltitudecamp.blogspot.fi Tehoja treeneihin korkeanpaikanleiriltä Kymmenen suomalaisuimaria oli päävalmentaja Bo Jacobsenin johdolla korkeanpaikanleirillä Keski- Meksikossa La Loman harjoittelukeskuksessa San Luis Potosissa. Leiripaikka oli 1945 metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkeanpaikanleirin optimaalisin korkeus on juuri parissa kilometrissä, joten olosuhteet olivat erinomaiset. Aikaero Meksikoon on jopa kahdeksan tuntia, joten kohde oli myös hyvä matkustusharjoitus Rion olympialaisia ajatellen. Matkustusaika oli kokonaisuudessaan noin 24 tuntia. Siitä, mitä kaikkea leirillä teimme ja miten harjoittelimme, on Mika Piiroisen erinomainen blogi netissä. Siksi kerron tässä, mitä on syytä tehdä korkeanpaikanleirin jälkeen. Leirin jälkeen on syytä mitata ja tarkkailla Veriarvot ovat tärkein mittari korkeanpaikanleirin jälkeen. Siksi uimareiden täytyi käydä verikokeessa viikon sisällä paluusta Helsingissä tai Jyväskylässä. Niistä nähdään onko punasolujen määrä ja tilavuus kasvanut, jonka myötä myös kapasiteetti harjoitella pidempään korkeammilla tehoilla. Veriarvot kertovat, kenen on syytä jatkaa korkeanpaikanharjoittelua ja kenen ei. Myös painoa on tarkkailtu leirillä ja leirin jälkeen. Yleensä korkealla paino helposti putoaa jonkun kilon, koska siellä pitää hengittää enemmän, pulssi on korkeammalla ja yleensäkin vartalo joutuu kovemmin töihin kuin merenpinnan tasolla. Uimareiden tulisi myös leirin jälkeen jatkaa sykeanalyysin tekemistä jokaisena yönä ensimmäisen viikon ajan palaami- Korkealla laktaattipitoisuudet eivät välttämättä nouse niin ylös kuin normaalisti, mutta Meksikossa mitattiin yli 13:n laktaattiarvojakin.
2015 Uinti / 1
To see the actual publication please follow the link above