12 Qualitor 1/2015 UUDISTUVA S O S I A A L I - J A T E RVEYDENHUOLTO Parempaa palvelua asiakkaille UUSI SOSIAALIHUOLTO- LAKI TULI VOIMAAN HUHTIKUUSSA. LOTTA HÄMEEN-ANTTILA Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja juristi, joka työskentelee hallitusneuvoksena STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosastolla, erityisosaamisalueenaan sosiaalihuolto ja –palvelut. UUTTA SOSIAALIHUOLTOLAKIA valmisteltaessa kysyttiin asiakkailta, mitä muutoksia he toivoisivat. Asiakasryhmästä riippumatta kommentit olivat samansuuntaisia. Tukea tarvitsevien ihmisten mielestä on turhauttavaa viedä papereita viranomaiselta toiselle, ja selostaa omia asioitaan joka kerta eri ihmiselle. Asiakkailta saadun palautteen mukaan työntekijät vaihtuvat usein samassa yksikössäkin, eikä tieto kulje yksiköiden välillä. Pahimmillaan asiakas on saattanut hakea apua useasta eri toimipisteestä ilman, että tieto on kulkenut näiden välillä. Huhtikuun alusta voimaan tullut uusi kunnallista sosiaalihuoltoa koskeva laki korjaa näitä puutteita yksinkertaisin keinoin. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan yksilöllinen palvelutarpeen arviointi pitää tehdä heti asiakkuuden alussa. Samalla jokaiselle nimetään omatyöntekijä, jotta tilanteen selvittämistä ei joka kerta tarvitse aloittaa alusta. Samaa toimintamallia on noudatettava kaikkialla niin aikuisten, vanhusten kuin lapsiperheidenkin palveluissa. ASIAKKAIDEN PALAUTTEEN mukaan kaikkein epämiellyttävintä on, jos joku tekee asiakkaan selän takana ilmoituksen sosiaalihuoltoon. Joskus näin on lain mukaan edelleen toimittava, jotta saadaan turvattua henkilön huolenpito, terveys tai turvallisuus. Uudella lailla pyritään kuitenkin usealla eri tavalla vaikuttamaan siihen, että asiakkaiden olisi mahdollisimman helppoa itse hakeutua ajoissa tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Helpointa palvelujen saaminen on silloin, kun niitä järjestetään muiden palvelujen yhteydessä. Juuri tähän on lain mukaan pyrittävä. Esimerkiksi perhetyötä voidaan järjestää neuvolatoiminnan yhteydessä. Hyviä tuloksia on saatu myös päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhdistämisestä. PALVELUISTA TIEDOTTAMINEN on myös tärkeää. Ihmiset eivät käytännössä lähde hakemaan tiettyä palvelua, jos eivät tiedä sitä, että kunnassa on kyseistä palvelua tarjolla, tai sitä, mitä kautta palvelua olisi mahdollista saada. Hyvänä esimerkkinä tästä on lapsiperheille vuoden 2015 alusta tullut vahva oikeus kotipalvelun saamiseen. Kunnan on järjestettävä lapsiperheelle kotipalvelua, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen vuoksi. Toimintakykyä alentavia syitä ovat sairaus, synnytys, vamma tai muu vastaavanlainen syy kuten uupumus. Erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan esimerkiksi vanhempien eroa, tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa tai perheenjäsen kuolee. Elämäntilanne voi aiheuttaa tuen tarvetta myös muun omaisen tai läheisen vaikean sairauden tai poismenon johdosta. Erityinen perhetilanne voi olla myös perheessä, jossa on vammainen lapsi, kaksoset tai aikuinen omainen hoidettavana. Aiemmin palvelua on monissa kunnissa ollut käytännössä mahdollista saada ainoastaan lastensuojelun kautta. Kun perhe ei ole halunnut olla lastensuojelun asiakkaana, on tuki voinut jäädä ajoissa saamatta ilmeisestä tarpeesta huolimatta. Kotipalvelun lisäksi myös muitakin ehkäiseviä palveluja, kuten perhetyötä, tukiperheitä ja tukihenkilöitä sekä vertaisryhmän tukea voi jatkossa saada yleisinä perhepalveluina. Eroperheiden valvottujen tapaamisten valvonnan järjestäminen on puolestaan kokonaan uusi palvelu. LASTENSUOJELUN ASIAKKAIDEN määrä on lisääntynyt parin viime vuosikymmenen aikana 60 000:lla, ja sijoitettujen lasten määrä kymmenellä tuhannella. Vuonna 2013 kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yhteensä 18 022 lasta ja nuorta. Samaan aikaan kotipalvelun määrä on vähentynyt vastaavasti. Uuden lain yhtenä tavoitteena on pysäyttää kehitys, ja vähentää lastensuojelun asiakasmääriä mahdollistamalla ehkäisevien palveluiden saanti ilman lastensuojelun asiakkuutta. Kehitys antaa kunnille mahdollisuuden mitoittaa lastensuojelun resurssit siten, että osaavia työntekijöitä on riittävästi suhteessa asiakkaiden määrään. Lain toimeenpanon yhteydessä toteutettavan valvonnan lähtökohtana on, että sosiaalityöntekijät pystyvät tekemään lastensuojelutyötä laadukkaasti ja lainmukaisesti, jos asiakkaita on 30-40 yhtä työntekijää kohden. Jos asiakkaita on merkittävästi enemmän, kunnan on selvitettävä, miten lastensuojelun lakisääteisistä tehtävistä selviydytään. Apuna voidaan käyttää lastensuojelun laatusuosituksissa esitettyjä kriteerejä. Henkilöstömitoitus voi vaihdella jonkin verran riippuen siitä, mikä on sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja lähihoitajien välinen työnjako. NUORTEN SYRJÄYTYMISEN ehkäisy on yksi lain keskeisistä tavoitteista. Kaikki nuoret eivät osaa hakea nuorisotakuun mukaista opiskelu- tai työpaikkaa tai keskeyttävät sen heti alkuun hakeutumatta muualle. Ongelmaan pyritään pureutumaan alle 25-vuotiaille nuorille suunnatulla nuorisopalvelutakuulla, johon sisältyvät moniammatillinen palvelutarpeen arviointi, omatyöntekijä, kohdennettu sosiaalinen kuntoutus ja muut tarvittavat palvelut yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu- tai kuntoutuspaikkaan tai työpajaan. Jos nuoren taustalla on työ- ja toimintakykyyn tai terveyteen ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä ongelmia, omatyöntekijä suunnittelee yhdessä nuoren kanssa so- »Yksilöllinen palvelutarpeen arviointi pitää tehdä heti asiakkuuden alussa. Samalla nimetään omatyöntekijä.»
Qualitor 1 • 2015
To see the actual publication please follow the link above