Pro terveys 11 heikoimmassa asemassa ja sosioekonomisesti riippuvaisimpia julkisista palveluista. Vaikka automatiikan ja robotiikan käyttö voi olla mahdollisuus viedä hoitoa kotiin tai säilyttää palveluita haja-asutusalueella, sen ei tule lisätä terveyden tai palveluiden saatavuuden eriarvoisuutta. Näin voi käydä esimerkiksi jos potilas on puutteellisten teknologisten taitojen vuoksi kykenemätön varaamaan tai valitsemaan palveluita tai osallistumaan omaan hoitoonsa. Hoidon ja palvelun tulee olla myös alueellisesti tasa-arvoista (ETENE 2013). Hoitotyöntekijöiden osaaminen ja ammattietiikka Hoitotyön näkökulmasta keskeinen kysymys on, mihin automatiikkaa ja robotiikkaa käytetään ja mikä on hoitajien rooli – onko robotiikka korvaamassa vai avustamassa ammattilaisten työtä? Robotiikka voisikin olla parhaimmillaan vapauttamassa hoitotyöntekijöitä perustehtävään kuulumattomista kuormittavista työtehtävistä. Siten vapautuisi aikaa kohdistaa työtä asiantuntijuutta ja inhimillistä panosta (engl. human impact) edellyttäviin tehtäviin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan hoitotyöntekijöiden työn on todettu välittömän potilashoidon sijaan suurelta osin kohdistuvan yhä laajeneviin muihin tehtäviin (esim. Bellerman ym. 2011). Tästä näkökulmasta erilaiset automatiikan ja robotiikan sovellukset voivat olla keino kohdistaa hoitotyöntekijöiden työ potilaiden välittömään hoitoon. Robotiikan käyttö hoitotyössä herättää myös kysymyksen motivaatiosta ja mielenkiinnosta: jos hoitotyöntekijänä en ole kiinnostunut robotiikasta, voinko jättää sen huomiotta? Hoitotyön päämääränä on asiakkaan ja potilaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä paras mahdollinen hoito ja palvelu (ICN 2012). Jos esimerkiksi automa- LÄHTEET: Abbott A. 1983. Professional ethics. American Journal of Sociology 88: 855-885. Andersson C & Kangasniemi M. 2016. Enemmän inhimillistä hoivaa. Robottien avulla voitaisiin jo nyt tehdä viidennes sairaanhoitajien ja lähihoitajien töistä. Teoksessa Andersson C, Haavisto I, Kangasniemi M, Kauhanen A, Tikka T, Tähtinen L & Törmänen A (Toim.) Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA-raportti 2/2016. Nextprint Oy, Helsinki. Beauchamp TL & Childress JF. 2012. Principles of Biomedical Ethics. Seventh edition. Oxford University Press. Bellerman M, Shaw N, Mayes D, Gibney R & Westbrook J. 2011. Validation of the Work Observation Method by Activity Timing (WOMBAT) method of con¬ducting time-motion observations in critical care settings: an observational study. BMC Medical Informatics & Decision Making 11(32): 1–12. Gallagher A, Nåden D & Karterud D. 2016. Robots in elder care: some ethical questions. Nursing Ethics 23(4): 369-371. Kyrki V, Coco K, Hennala L, Laitinen A, Lehto P, Mekas H, Niemelä M & Pekkarinen S. 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE-konsortio). Tilannekuvaraportti 2015, Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia. http://www.aka.fi/ globalassets/33stn/tilannekuvaraportit/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi jaterveyspalveluissa_20160104.pdf. AUTOMATIIKAN JA ROBOTIIKAN KÄYTTÖ KYTKEYTYY MYÖS KYSYMYKSEEN VALINNASTA JA VASTUUSTA. tiikan ja robotiikan avulla voidaan parantaa hoitoa ja palvelua, ammattilaisen tulisi se huomioida. Olennaista kuitenkin on, että myös automatiikka ja robotiikka ovat vain välineitä hyvän hoidon toteuttamiseen. Niiden tarve tulee arvioida ja ammattilaisilla tulee olla riittävä osaaminen automatiikan ja robotiikan käyttöön. Eettistä pohdintaa alusta alkaen Terveydenhuollon perustehtävä luo suunnan kehitykselle, eikä automatiikan ja robotiikan hyödyntäminen muodosta tästä poikkeusta. Siten eettisten kysymysten nostaminen esille jo hoitotyön robotisaation alkuvaiheessa on toivottavaa ja perusteltua. Vaikka robotiikan kehitys on huimaa, ei lähiaikoina ole odotettavissa niin autonomisia robotteja, että ne pysyisivät toimimaan täysin yksin. Vastuu on edelleen terveydenhuollon ammattihenkilöillä. Onnistunut kehittäminen edellyttää hoitotyön kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Se voi toteutua monialaisessa tutkimus- ja kehittämistyössä, jossa automatiikan ja robotiikan käyttötarpeita, soveltuvuutta ja seurauksia voidaan tunnistaa ja arvioida sekä muuttaa hoitotyötä suunnitellusti ja hallitusti. Tutkimustiedon lisäksi tarvitaan valtakunnallista terveyspoliittista ohjausta (vrt. Japanin strategia vuonna 2015), miten suomalaista terveydenhuoltoa tullaan kehittämään. SHUTTERSTOCK
ProTerveys | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above