8 c alakohta Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 2 § 1 momentti 2 kohta Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1 § Unionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyssä asiassa C-443/04 ja C- 444/04, Solleveld KHO:2017:30 Hallintoriita – Eläkemenoperusteinen maksu – Ammatillinen koulutus – Ammatillisen koulutuksen rahoitus – Perusteeton etu – Vanhentuminen Oulaisten kaupunki oli vuosiin 2000 ja 2001 asti toiminut ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjänä. Oppilaitokset olivat sopimusjärjestelyin päätyneet vuoden 2012 alusta Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymälle. Oulaisten kaupunki oli maksanut Kevalle tämän siltä laskuttamia eläkemenoperusteisia maksuja, jotka oli määrätty sellaisten maksussa olleiden eläkkeiden perusteella, jotka olivat karttuneet oppilaitosten palveluksessa Oulaisten kaupungin ollessa niiden ylläpitäjänä. Vuodesta 2005 alkaen eläkemenoperusteisista maksuista oli esitettävissä Kevan laskelmat, joista ilmeni yksityiskohtaisesti, minkä palvelussuhteiden perusteella maksua oli määrätty. Oulaisten kaupunki vaati vuonna 2012 Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän velvoittamista korvaamaan kaupungille sille näistä eläkemenoperusteisista maksuista aiheutuneet kustannukset vuodesta 2005 lukien. Hallinto-oikeus oli tutkinut vaatimuksen hallintoriitaasiana ja hylännyt sen. Korkein hallinto-oikeus katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että koulutuskuntayhtymä oli saanut laskennallisen lakisääteisen rahoituksen myös niihin eläkemenoperusteisiin maksuihin, jotka Oulaisten kaupunki oli oppilaitosten aikaisempana ylläpitäjänä maksanut, ja että koulutuskuntayhtymä näin oli saanut perusteetonta etua Oulaisten kaupungin kustannuksella. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa, jossa oli kysymys julkisen rahoituksen oikeasta kohdentumisesta julkisyhteisöjen välillä, lähtökohtana voitiin pitää velvollisuutta perusteettoman edun palauttamiseen. Korkein hallintooikeus katsoi kuitenkin, että Oulaisten kaupungin vaatimus perusteettoman edun palauttamisesta oli asiaan sovellettavan velan vanhentumisesta annetun lain nojalla vanhentunut siltä osin kuin kaupunki oli esittänyt vaatimuksensa Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymälle yli kolmen vuoden kuluttua Kevalle suorittamiensa maksujen ajankohdasta. Korkein hallintooikeus velvoitti Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän korvaamaan Oulaisten kaupungille sen mainitun ajankohdan jälkeen Kevalle maksamat eläkemenoperusteiset maksut. Äänestys 4–1. Kunnallinen eläkelaki 131 § 1 momentti Laki velan vanhentumisesta 4 §, 7 § 1 momentti 4 kohta KHO:2017:31 Maankäyttö- ja rakentaminen – Asemakaava – Täydennysrakentaminen – Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu – Selvitysten riittävyys – Kaavamerkinnät – Rakennusoikeus Asemakaavan muutoksella yleisten rakennusten korttelialueen (ALY) tontti oli osoitettu kytkettyjen pientalojen korttelialueeksi (AP-12). Kaavamuutoksella korttelialueen rakennusoikeus vastaisi kaava-asiakirjojen mukaan tonttitehokkuutta e=0.77 ja merkitsisi rakennusoikeuden lisääntymistä lähes kaksinkertaiseksi voimassa olevaan kaavaan verrattuna. Rakennusoikeuden määrää ei kuitenkaan ollut merkitty asemakaavaan eikä se myöskään yksiselitteisesti ilmennyt kaavaselostuksen liitteenä olevasta rakennustapaohjeesta (rto-2). Asemakaavan muutoksella muodostettiin lisäksi kaksi tonttia käsittävä asuinpientalojen korttelialue (AP), jonka tehokkuusluku oli e=0.35. Kaava-alue sijaitsi väljästi rakennetulla alueella, jossa rakennusoikeuden määrä yleisesti vaihteli välillä e=0.35–0.4. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisen suppea-alaisen asemakaavan muutoksen yhteydessä oli sinänsä mahdollista osoittaa ympäröivään rakentamiseen nähden tehokkaampaa rakentamista, mikäli tämän tehokkaamman rakentamisen vaikutuksia oli selvitetty riittävän laaja-alaisesti ja sille oli maankäytölliset perusteet. Puheena olevalla alueella oli useita pinta-alaltaan kaavamuutoksen kohteena olevaa ALY-korttelialueen tonttia vastaavia tontteja, jotka sijaitsivat voimassa olevassa asemakaavassa osoitetuilla asuinpientalojen korttelialueilla. Koska asemakaavan muutosta varten laaditut selvitykset koskivat vain kaavamuutosalueella tapahtuvan rakentamisen aiheuttamia vaikutuksia lähiympäristöön, asiassa ei ollut mahdollista varmistua siitä, että muilla alueen korttelialueilla olisi myöhemmin mahdollista sallia vastaava rakentamistehokkuus siten, että kokonaisasemakaava täyttäisi vaatimuksen maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Kun tässä tilanteessa otettiin huomioon kyseessä olevalla pienialaisella asemakaavan muutoksella sallittava rakentamisen määrän merkittävä lisäys yhdellä korttelialueella, olisi vastaavan rakentamisen määrän, etenkin kun se ei yksiselitteisesti ilmennyt asemakaavasta, osoittamisen mahdollisuudet ja vaikutukset tullut selvittää kaavamuutosta laadittaessa laajemmin. Asemakaavan muutosta varten laadittujen selvitysten perusteella ei näin ollen ollut mahdollista arvioida, täyttikö asemakaava maankäyttö ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitetut kaavan sisältövaatimukset tai perustuslain 6 §:n vaatimuksen maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 54 § ja 55 § Ks. myös KHO 2014:54 KHO:2017:32 Julkinen hankinta – Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen määritelmä – Kilpailuttamisvelvoite – Horisontaalinen yhteistyö – SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan mukainen avoimuusperiaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate – Markkinaoikeuden toimivalta – Ensihoitopalvelu Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli tehnyt alueensa pelastuslaitosten kanssa yhteistoimintasopimukset ensihoitopalvelun toteuttamisesta ilman hankintalain mukaista kilpailutusta. Asiassa oli korkeimmassa hallinto oikeudessa ratkaistavana,
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above