9 Momentti 3/2017 Momentti onko ensihoitopalvelujen toteuttamista koskevissa yhteistoimintasopimuksissa kysymys hankintalaissa tarkoitetuista hankintasopimuksista, ja mikäli näin on, onko sairaanhoitopiiri voinut tehdä yhteistoimintasopimukset hankintalain mukaista kilpailuttamismenettelyä noudattamatta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten markkinaoikeus, että yhteistoimintasopimukset täyttivät hankintalaissa tarkoitetun palveluhankintasopimuksen määritelmän. Yhteistoimintasopimukset kuuluivat siten lähtökohtaisesti hankintalain soveltamisalaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, toisin kuin markkinaoikeus, että unionin oikeudesta ei johtunut kilpailuttamisvelvollisuutta kysymyksessä olevia ensihoitopalveluja järjestettäessä eikä asiassa siksi tullut arvioitavaksi horisontaalista yhteistyötä koskevien edellytysten täyttyminen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 ja SEUT 56 artiklan avoimuusperiaatteesta ja yhdenvertaista kohtelua koskevasta periaatteesta ei myöskään johtunut estettä yhteistoimintasopimusten tekemiselle. Kansallisen oikeuden kannalta yhteistoimintasopimukset jäivät terveydenhuoltolain ensihoitopalveluiden järjestämistä koskevan erityissääntelyn nojalla hankintalain mukaisen kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle eivätkä ne siten kuuluneet hankintalain soveltamisalaan. Markkinaoikeuden oli näin ollen tullut jättää valitukset tutkimatta. Laki julkisista hankinnoista (348/ 2007, myöhempine muutoksineen) 1 § 1 momentti ja 3 momentti 1 kohta, 5 § 1 ja 4 kohta sekä 21 § 1 ja 2 momentti Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 1 § 1 momentti, 3 § 3 kohta, 39 § 1 momentti (1326/2010) ja 2 momentti, 40 § 1 momentti, 73 § 2 momentti ja 79 § 1 momentti Pelastuslaki (379/2011) 27 § 2 momentti ja 3 momentti 1 kohta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (hankintadirektiivi) 1 artikla 2 kohta a ja d alakohta sekä 20–22 artikla Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 49, 56 ja 267 artikla Unionin tuomioistuimen tuomiot asia C-15/13, Datenlotsen Informationssysteme (EU:C:2014:303, tuomion 24 kohta), asia C-159/11, Ordine degli Ingegneri della Provincia di Lecce ym. (EU:C:2012:817, tuomion 25, 26, 34 ja 35 kohta), asia C-113/13, Azienda sanitaria locale n. 5 "Spezzino" ym. (EU:C:2014:2440, tuomion 41, 45, 46, 52, 53, 55–57, 59, 61 ja 62 kohta), asia C-50/14, CASTA ym. (EU:C:2016:56, tuomion 38, 56, 57, 59–62, 64 ja 65 kohta), yhdistetyt asiat C-458/14 ja C-67/15, Promoimpresa (EU:C:2016:558, tuomion 66 kohta) ja yhdistetyt asiat C-25/14 ja C-26/14, UNIS (EU:C:2015:821, tuomion 39 kohta) KHO:2017:33 Maankäyttö- ja rakentaminen – Asemakaava – Uusi selvitys – Liito-orava – Tuomioistuimen toimivalta – Valituksen kohde Asemakaavan ja asemakaavamuutoksen tavoitteena oli osoittaa 64 lomarakennuspaikkaa olemassa oleville lomarakennuksille ja 150 uutta lomarakennuspaikkaa. Kaava alue oli pinta-alaltaan noin 86 hehtaaria ja sijaitsi Kalajoen hiekkasärkillä siten, että se rajautui luoteessa Perämereen. Asemakaavalla ja asemakaavan muutoksella oli osoitettu loma-asumiseen tai matkailuun uudet korttelit 500– 530 sekä loma-asumiseen olemassa olevat korttelit 121–126. Kaavahanketta varten oli tehty inventointeja liito-oravien reviireistä. Inventoinneissa ei ollut löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä kaava-alueella. Valittajat katsoivat, että alueella esiintyvää liito-oravaa ei ollut otettu riittävästi huomioon. Valituksen mukaan rakennuspaikkojen toteuttaminen johtaisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tuhoutumiseen ja heikentämiseen. Valittajat olivat tältä osin vedonneet kaavan hyväksymisen jälkeen tehtyyn uuteen liito-oravaselvitykseen. Valituksen kohde oli rajattu niin, että se koski vain osaa uusista kortteleista. Arvioitaessa puheena olevan kaavaratkaisun lainmukaisuutta sen suhteen, onko liito-oravan mahdollinen esiintyminen alueella otettu riittävästi huomioon, on muun ohella otettava kantaa siihen, onko kaava ylipäätään toteuttavissa vai estyisikö rakentaminen merkittäviltä osin liito-oravan esiintymisen vuoksi. Perusteena sille, että valitusasian yhteydessä ei voisi vedota kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen tehtyyn uuteen liito-oravaselvitykseen, ei näin ollen voi olla yksinomaan se, että asemakaava ja asemakaavan muutos oli hyväksytty siihen nähden ristiriitaisen selvityksen perusteella. Asiassa ei ollut esitetty muutakaan perustetta, jonka nojalla uutta selvitystä ei olisi tullut ottaa huomioon. Koska muutoksenhaku oli rajattu koskemaan vain osaa uusia kortteleita, kaavaratkaisun lainmukaisuutta oli vastaavasti tarkasteltava vain näiden alueiden osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kielto hävittää ja heikentää liito oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja oli voimassa suoraan lain nojalla ja se tuli sovellettavaksi myönnettäessä alueelle rakennus- tai muita lupia. Uudessa liito-oravaselvityksessä havaittu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka sijaitsi uuden korttelialueen reunalla tai mahdollisesti sen ulkopuolella, minkä lisäksi liito-oravan liikkumismahdollisuudet oli kaavassa turvattu korttelialueita ympäröivillä VR-alueilla. Kaavassa osoitettu rakentaminen valituksessa tarkoitettujen uusien korttelialueiden osalta oli siten ennalta arvioiden sijoitettavissa siten, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädettyä liito-oravan lisääntymis ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikota. Asemakaavaa ei edellä lausuttu huomioon ottaen ollut pidettävä valituksen kohteena olevilta osiltaan lainvastaisena. Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § (202/2005) ja 54 § 2 momentti Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom (553/2004) Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/ 2007) KHO:2017:34 Arkistotoimi – Arkistolaki – Asiakirjojen pysyvä säilyttäminen – Arkistolaitos – Kansallisarkisto – Toimivalta – Asevelvollisten soveltuvuustesti – Puolusmomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above