13 Momentti 3/2017 Momentti kemän valituksen johdosta, hankintayksikön oli katsottava saavan asiassa riittävästi oikeussuojaa kuultavan asemansa perusteella. Kuultavana hankintayksikkö oli voinut esittää valitustaan vastaavat perustelut hankintamenettelyn virheettömyydestä. Korkein hallinto-oikeus jätti näin ollen hankintayksikön valituksen tutkimatta muutoin kuin oikeudenkäyntikulujen korvausvelvoitteiden osalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin markkinaoikeus, ettei hankintayksikkö ollut menetellyt erityisalojen hankintalain vastaisesti hankinnan kohteen määrittelyssä. Hankintamenettelynä ei ollut käytetty hankintalain mukaista kilpailullista neuvottelumenettelyä, vaan erityisalojen hankintalain mukaista neuvottelumenettelyä. Näin ollen hankintamenettelyn arvioinnissa ei voitu analogisesti soveltaa hankintalain kilpailullista neuvottelumenettelyä koskevia säännöksiä, vaan asiaa oli arvioitava yksinomaan erityisalojen hankintalain säännösten perusteella. Erityisalojen hankintalaissa ei ollut tarkempia säännöksiä siitä, miten neuvottelumenettely oli toteutettava ja mistä seikoista neuvotteluja voitiin käydä. Hankintayksikkö ei ollut neuvotteluissa rikkonut tarjoajien tasapuolista kohtelua, syrjimättömyyttä ja menettelyn avoimuutta koskevia vaatimuksia käydessään neuvottelut tarjouspyynnössä ja lisäkirjeissä ilmoittamallaan tavalla. Menettelystä ei ollut johtunut sitä markkinaoikeuden toteamaa lopputulosta, että tarjoajille olisi jäänyt epäselväksi, missä määrin heidän tarjouksensa voivat poiketa tarjouspyynnöstä ja mitkä olisivat sellaisia poikkeamia, jotka voisivat johtaa tarjouksen sulkemiseen tarjouskilpailusta. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että hankintayksikön menettely oli ollut virheellistä siltä osin kuin hankintayksikkö oli soveltanut tarjousten vertailussa hinnantarkistusehtoa, jota ei ollut ilmoitettu tarjoajille neuvottelumenettelyn kuluessa. Hankintayksikkö oli samoin menetellyt virheellisesti vertailuperusteiden painokertoimien asettamisessa sekä asettaessaan eräiden vertailuperusteiden alatekijöiden painoarvot vasta tarjousten vertailun yhteydessä. Hankintapäätöksen perustelut olivat lisäksi osittain puutteelliset. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta hyvitysmaksuvaatimuksen hylkäämisestä ei muutettu, koska virheillä ei ollut vaikutusta hankintamenettelyn lopputulokseen. Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 ja 2 momentti Laki julkisista hankinnoista (348/ 2007) 76 § 1 momentti 4 kohta ja 2 momentti Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007) 2 § 1 momentti, 4 § 12 kohta, 24 §, 35 § 1 momentti, 36 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 49 § 1 momentti, 54 § 1 ja 3 momentti, 58 § 1 momentti ja 67 § (322/2010) sekä lain 322/2010 siirtymäsäännökset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta (erityisalojen hankintadirektiivi) 1 artikla 9 kohta c alakohta, 10 artikla, 40 artikla 2 kohta, 55 artikla 1 ja 2 kohta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/66/EY neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/ 13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi (oikeussuojadirektiivi) 2 artikla 1 ja 6 kohta Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 267 artikla Unionin tuomioistuimen tuomiot C-538/13, eVigilo (EU:C:2015:166, tuomion 59–65 kohta), C-6/15, TNS Dimarso (EU:C:2016:555, tuomion 19–37 kohta), C-532/06, Lianakis ym. (EU:C:2008:40) ja C-331/04, ATI EAC ym. (EU:C:2005:718) Verotusasiat KHO:2017:20 Henkilökohtaisen tulon verotus – Yleishyödyllinen yhteisö – Pääomasijoitustoiminta – Veron kiertäminen – Kommandiittiyhtiö – Voitonjakolaina – Korko A sr oli katsottu tuloverotuksessa yleishyödylliseksi yhteisöksi. Säätiö oli harjoittanut passiivista sijoitustoimintaa, joka ei ollut täyttänyt elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ja josta saatuja tuloja oli pidetty säätiön henkilökohtaisen toiminnan tulona eli verovapaina tuloina. B Ky oli pääomarahasto, jonka ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen eli sijoitukset toisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin pääomarahastoihin. A sr antoi perustettavalle B Ky:lle enintään 40 000 000 euron suuruisen voitonjakolainan, ja B Ky osti näin saamillaan varoilla A:lta tämän pääomarahastosalkun. B Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä oli C Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö D Oy, joka toimi myös eräiden muiden rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä. A sr:n B Ky:lle antaman voitonjakolainan tuotto määräytyi yhden prosentin suuruisen vuotuisen kiinteän koron lisäksi tuottokorosta. Tuottokorko sidottiin verolainsäädännön mukaan laskettuun rahaston tulokseen, ja tuottokorkona maksettiin tilikausittain koko lainanottajan tilikauden tulos. Voitonjakolainaa koskevan sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan rahaston yhtiömiehet eivät vastanneet voitonjakolainan pääoman takaisin maksamisesta tai koronmaksusta, ja tietyissä olosuhteissa laina ja korko voitiin antaa anteeksi. Lisäksi jos ilmeni, että kiinteän koron tai tuottokoron maksu tai nostetun lainapääoman takaisinmaksu oli perustunut tietoihin, joita oli jouduttu jälkikäteen korjaamaan, B Ky:llä oli oikeus vaatia liikaa maksettu määrä A sr:ltä takaisin. Verohallinnon A sr:lle antaman ennakkoratkaisun mukaan B Ky:n voitonjakolainalle maksama korko oli verovapaata tuloa A sr:lle. Hallinto oikeus katsoi verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin nojalla, että korko ei ole A sr:n verovapaata tuloa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A sr:n B Ky:lle antaman voitonjakolainan ehtoja oli pidettävä epätavanomaisina. Koska säätiö oli kuitenkin harjoittanut passiivista sijoitustoimintaa, josta saatuja tuloja oli pidetty sen verovapaina tuloina, säätiön ei ollut katsottava ryhtyneen voitonjakolainan antamiseen B Ky:lle ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Voitonjamomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above