12 tettavissa, että hän saattaisi kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja oliko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voitiin ajantasaisen maatietouden perusteella lähtökohtaisesti pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ja että ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ollut pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Erikseen oli vielä arvioitava, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella henkilöllä tosiasialliset mahdollisuudet päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria kotimaahansa palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon ihmiskaupan uhrien auttamista ja suojelemista Nigeriassa koskevan ajantasaisen maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle A:lle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Maatietouden perusteella A:n tytärten ei ollut katsottava olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa väitetyn ympärileikkauksen uhan vuoksi. Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi oli erikseen arvioitava, oliko A hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin oli ensin harkittava, täyttyivätkö ulkomaalaislain 52a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset eivät täyttyneet, seuraavaksi oli arvioitava, oliko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ottaen huomioon A:n ja hänen tytärtensä olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen korkein hallinto-oikeus arvioi oikeaksi, että A:lle myönnetään ulkomaalaislain 52 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa jatkuvana ja että hänen tyttärilleen lasten etu huomioon ottaen myönnetään oleskelulupa ihmiskaupan uhriin olevan perhesiteen perusteella. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 4 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 5 artikla 3 kohta sekä 18 ja 19 artikla Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (SopS 70–71/2006, Palermon pöytäkirja) 3 artikla a kohta Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 43–44/2012) 4 artikla a kohta, 14 artikla 1 kohta sekä 16 artikla 2, 5 ja 6 kohta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 7.1.2010 (Rantsev v. Kypros ja Venäjä) ja 17.1.2017 (J. ym. v. Itävalta) Ulkomaalaislaki 52 § 1 momentti, 52 a §, 87 § 1 momentti, 87b § 1 ja 3 momentti, 88 § 1 momentti, 88c § sekä 88d § Ks. myös KHO 2014:112 KHO:2017:46 Julkinen hankinta – Erityisalojen hankinta – Metrovaunut – Neuvottelumenettely – Hankinnan kohteen määrittely – Tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu – Hyvitysmaksuvaatimuksen hylkääminen – Hankintayksikön valitusoikeus Markkinaoikeus oli neuvottelumenettelyssä toiseksi jääneen tarjoajan valituksesta todennut, että hankintayksikkö oli menetellyt erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluneessa metrovaunujen hankinnassa useissa kohdin hankintasäännösten vastaisesti. Markkinaoikeus hylkäsi kuitenkin tarjoajan vaatimuksen hyvitysmaksun määräämisestä. Asiassa oli korkeimmassa hallinto oikeudessa ratkaistava, oliko hankintayksiköllä oikeus hakea markkinaoikeuden päätökseen muutosta ja vaatia markkinaoikeuden päätöksen kumoamista muutoin kuin siltä osin kuin markkinaoikeus oli velvoittanut hankintayksikön korvaamaan markkinaoikeudessa valittajana olleen tarjoajan oikeudenkäyntikuluja sekä siltä osin kuin hankintayksikön oma oikeudenkäyntikuluvaatimus oli hylätty. Valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa hankintayksikkö katsoi, ettei hankintayksikkö ollut menetellyt markkinaoikeuden toteamalla tavalla hankintasäännösten vastaisesti. Asiassa myös tarjoaja haki muutosta markkinaoikeuden päätökseen vaatien edelleenkin hyvitysmaksun määräämistä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevillä perustelulausumilla hankintayksikön virheellisestä menettelystä ei ollut oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä. Kun lisäksi otettiin huomioon, että asia oli korkeimman hallintooikeuden tutkittavana tarjoajan temomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above