5 Momentti 2/2017 Momentti lökohtaisen avun kaltaista etuutta voidaan myöntää Suomessa muuhunkin kuntaan kuin henkilön kotikuntaan esimerkiksi henkilön opiskellessa toisessa Suomen kunnassa? – Onko asian arvioinnissa unionin oikeuden kannalta annettava merkitystä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19 artiklasta johtuville oikeuksille? 3. Mikäli unionin tuomioistuin katsoo toiseen ennakkoratkaisukysymykseen antamassaan vastauksessa, että käsillä olevassa asiassa tarkoitetun kaltainen kansallisen lainsäädännön tulkinta muodostaa vapaan liikkuvuuden rajoituksen, onko tällainen rajoitus kuitenkin oikeutettavissa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät kunnan velvollisuuteen valvoa henkilökohtaisen avun järjestämistä, kunnan mahdollisuuksiin valita sopivin avun järjestämistapa ja vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun järjestelmän johdonmukaisuuden ja toimivuuden säilyttämiseen? Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (3.4.1987/380) 1 §, 3 §, 8 § 2 momentti, 8c § ja 8d § Sosiaalihuoltolaki (17.9.1982/710) 13 § 1 momentti 1 kohta ja 14 § 1 momentti Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 10, 20 ja 21 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 21 artiklan 1 kohta, 26 artikla ja 45 artikla Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 1 artiklan l alakohta, 3 artikla, 7 artikla, 21 artiklan 1 kohta ja 70 artikla Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus 19 artikla Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11.7.1996, asia C-25/95, Otte, EU:C:1996:295 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5.3.1998, asia C-160/96, Molenaar, EU:C:1998:84 Unionin tuomioistuimen tuomio 16.9.2015, asia C-433/13, komissio v. Slovakia, EU:C:2015:602 KHO:2016:215 Tavaramerkin rekisteröinti – Rekisteröinnin este – EU-tavaramerkki – EUIPO:n päätös EUtavaramerkkien osittaisesta kumoamisesta Patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt yhtiön 17.12.2009 tekemän tavaramerkin SAVOX rekisteröintiä koskevan hakemuksen luokan 9 tavaroiden osalta, mutta hyväksynyt hakemuksen muutoin. Tavaramerkin rekisteröinnin esteenä luokan 9 tavaroiden osalta oli muun ohella rekisteröitäväksi haetun merkin sekaantumisvaara kahteen EU-tavaramerkkiin. Korkein hallinto-oikeus oli 11.12.2014 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 3919 yhtiön pyynnöstä lykännyt asian käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa Sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (Office for harmonization in the Internal Market, OHIM) vireillä olleen sanottuja EU-tavaramerkkejä koskeneen kumoamisprosessin vuoksi. OHIM:in sijaan tullut Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (European Union Intellectual Property Office, EUIPO) kumosi lainvoimaisiksi käyneillä päätöksillään 8.6.2016 ja 8.7.2016 EU-tavaramerkit luokan 9 osalta lukuun ottamatta tavaroita "Elektroniset servomoottorisäätimet". Korkein hallinto-oikeus kumosi Patentti- ja rekisterihallituksen ja Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätökset ja palautti asian Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin SAVOX rekisteröimiseksi myös tavaraluokan 9 tavaroille Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkemmin täsmennettävässä laajuudessa. Tavaramerkkilaki (10.1.1964/7) 19 § 2 momentti (21.1.2000/56) ja 20 § 1 momentti (22.12.1995/1715) KHO:2016:216 Yhdenvertaisuuslaki – Syrjintä – Pankkipalvelut – Verkkopalvelutunnukset – Ensitunnistaminen – Henkilöllisyyden todentaminen – Ajokortti – Vaihdettu ajokortti – Passi – Vahva sähköinen tunnistaminen – Tunnistusväline – Tunnistuspalvelu Pankki tunnistuspalvelun tarjoajana ei ollut verkkopalvelutunnuksia haettaessa hyväksynyt ensitunnistamisessa Suomessa asuvan ja suomalaisen henkilötunnuksen omaavan Venäjän kansalaisen henkilöllisyyden todentamiseen Venäjän viranomaisen myöntämää passia eikä ajokorttia, jonka Suomen poliisiviranomainen oli vaihtanut venäläisestä ajokortista suomalaiseksi. Syrjintälautakunta oli katsonut, ettei pankki ollut menetellyt asiassa yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen syrjintälautakunnan päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pankilla ei ollut ollut velvollisuutta hyväksyä ensitunnistamisessa muita kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (tunnistuslaki) mainitut Euroopan talousalueen valtion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämät passit tai henkilökortit. Pankki oli voinut tunnistamisperiaatteissaan määritellä ne muut valtiot, joiden viranomaisten myöntämät passit se hyväksyy. Tunnistuspalvelun tarjoaja voi tunnistuslain mukaan halutessaan käyttää ensitunnistamisessa myös Euroopan talousalueen valtion viranomaisen 1.10.1990 jälkeen myöntämää voimassa olevaa ajokorttia. Tunnistuspalvelun tarjoajalla on tunnistuslain ja sen esitöiden mukaan oikeus niin halutessaan valita ne valtiot, joiden viranomaisten myöntämät ajokortit se katsoo voivansa hyväksyä. Pankki oli tunnistamisperiaatteissaan hyväksynyt henkilöllisyyden todentamisasiakirjaksi Suomen poliisin 1.10.1990 jälkeen Suomen kansalaiselle myöntämän ajokortin, mutta ei ulkomaista ajokorttia eikä Suomen poliisin ulkomaalaiselle henkilölle vaihtamaa ajokorttia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pankki oli voinut tunnistusperiaatteidensa mukaisesti olla hyväksymättä Suomen poliisiviranomaisen A:lle vaihtamaa ajokorttia henkilöllisyyden todentamisasiakirjaksi. Pankki ei siten ollut menetellyt yhdenvertaisuuslain vastaisesti, eikä pankin menettelyä ja tunnistusperiaatteita pidetty A:n kannalta myöskään kohtuuttomina, sillä A:lla oli ollut mahdollisuus saada verkkopalvelutunnukset joko hankkimalla tunnistuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu ensitunnistamiseen kelpaava henkilökortti tai vaihtoehtoisesti antamalla pomomentti_
Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above