4 KKO:2017:6 Ylimääräinen muutoksenhaku – Tuomion purkaminen rikosasiassa – Salakuljetus – Lääkerikos Hovioikeus oli vuonna 2012 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi salakuljetuksia ja lääkerikoksia. Rikosten kohteena muiden muassa ollut gammabutyrolaktoni (GBL) oli tekoaikana luokiteltu lääkkeeksi. A vaati tuomion purkamista sillä perusteella, ettei hänen tekojensa kohteina olleita aineita voitu pitää lääkkeinä. Korkein oikeus katsoi, että vaikka gammabutyrolaktonia ei ratkaisun KKO 2016:35 mukaan voitu pitää lääkkeenä, hovioikeuden tuomio ei perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, koska kysymys aineen lääkeluonteesta oli tuomion antamisen aikaan ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen. Ks. KKO:2016:34 KKO:2016:35 KKO:2017:7 Syyte – Syytesidonnaisuus – Pahoinpitely – Törkeä pahoinpitely – Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen – Yhteinen rangaistus – Yhteisen rangaistuksen mittaaminen Kysymys syytesidonnaisuudesta ja rangaistuksen määräämisestä pahoinpitelyä koskevassa asiassa. ROL 11 luku 3 § RL 6 luku 3 § RL 6 luku 4 § RL 7 luku 5 § 2 mom OK 31 luku 8 § KORKEIN HALLINTO-OIKEUS Yleishallintoasiat KHO:2016:213 Maankäyttö ja rakentaminen – Ranta-asemakaava – Maanomistaja – Oikeus ranta-asemakaavaehdotuksen laatimiseen – Kunnallisvalitus – Päätöksen muutoksenhakukelpoisuus – Valmistelu Asiassa oli ratkaistavana teknisen lautakunnan maanomistajan toimesta laadittua ranta-asemakaavan muutosta käsittelevän päätöksen muutoksenhakukelpoisuus. Lautakunta oli päätöksensä sanamuodon mukaan päättänyt olla laittamatta vireille asemakaavan muutosta. Maanomistajalla on maankäyttö ja rakennuslain 74 §:n 1 momentin mukaisesti oikeus tuoda ranta-asemakaavaa koskeva kaavaehdotuksensa kunnan hyväksyttäväksi. Mainitussa momentissa tarkoitettu maanomistajan yhteydenpitoa kuntaan koskeva velvollisuus ennen kaavaehdotuksen tuomista hyväksymiskäsittelyyn mahdollistaa sen, että kunta antaa kaavasta huomautuksia ja ehdotuksia jo kaavan laatimisen alkuvaiheessa. Näillä huomautuksilla tai ehdotuksilla ei kuitenkaan voida rajoittaa maanomistajan oikeutta tuoda ranta-asemakaavaehdotuksensa kunnalle hyväksymiskäsittelyyn. Kunta voi päättää maanomistajaa sitovasti vain ranta-asemakaavaa koskevan ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Teknisen lautakunnan päätöksessä oli kyse maankäyttö- ja rakennuslain 74 §:ssä tarkoitetun maanomistajan toimesta laadittavan ranta-asemakaavan sellaisesta käsittelystä, jota oli pidettävä asian valmisteluna. Teknisellä lautakunnalla oli päätöstä tehdessään käytettävissä ranta-asemakaavan muutoksen ja laajennuksen osallistumis ja arviointisuunnitelma sekä kaavakarttaluonnos. Koska kaavaehdotusta, kaavaehdotukseksi käsitettävää materiaalia tai kaavaselostusta ei ollut teknisen lautakunnan saatavilla, lautakunnan päätöksessä ei ollut voinut olla kyse maanomistajan ranta-asemakaavaa koskevan ehdotuksen hylkäämisestä. Kaavahankkeen luonne ja vaihe huomioon ottaen teknisen lautakunnan päätöksessä ei ollut voinut olla kyse myöskään asemakaavan muutoksen vireillepanoa koskevan esityksen käsittelemisestä. Lautakunta ei siten ollut tehnyt kuntalain (365/1995) 91 §:ssä tarkoitettua muutoksenhakukelpoista ratkaisua. Maanomistajalla oli mainitusta ratkaisusta riippumatta oikeus saada laatimansa kaavaehdotus käsiteltäväksi kunnassa. Maankäyttö- ja rakennuslaki 63 § 1 momentti ja 74 § Maankäyttö- ja rakennusasetus 34 § 1 momentti ja 36 § Kuntalaki (365/1995) 91 § KHO:2016:214 Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle – Vammaispalvelu – Kunnan järjestämisvelvollisuus – Kotikunta Suomessa – Vakinaista oleskelua lähenevä oleskelu toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa – Henkilökohtainen avustaja toisessa jäsenvaltiossa suoritettavien opintojen ajaksi – Sairausetuus – Unionin kansalaisen liikkumisvapaus Vaikeavammainen A oli hakenut vammaispalvelulaissa tarkoitettua henkilökohtaista apua kotona toimimiseen Tallinnassa Virossa suoritettavien, kolme vuotta kestävien korkeakouluopintojen ajaksi. A vetosi asiassa muun ohella siihen, että hänen kotikuntanaan säilyi elinolosuhteiden perusteella Espoo huolimatta hänen osan viikkoa kestävästä, opinnoista johtuvasta oleskelustaan Tallinnassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko Espoon kaupungin myönnettävä A:lle henkilökohtaista apua Viroon. Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat SEUT 267 artiklassa tarkoitetut ennakkoratkaisukysymykset: 1. Onko vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun kaltaista etuutta pidettävä asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna sairausetuutena? 2. Mikäli vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kielteinen, rajoitetaanko SEUT 20 ja 21 artiklassa tarkoitettuja unionin kansalaisten oikeuksia liikkua ja oleskella vapaasti toisen jäsenvaltion alueella tilanteessa, jossa vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun kaltaisen etuuden myöntämisestä ulkomaille ei ole erikseen säädetty ja etuuden myöntämisedellytyksiä tulkitaan niin, että henkilökohtaista apua ei myönnetä toiseen jäsenvaltioon, jossa henkilö suorittaa kolmivuotisia tutkintoon johtavia korkeakouluopintoja? – Onko asian arvioinnissa annettava merkitystä sille, että henkimomentti_
Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above