13 Momentti 2/2017 Momentti tavaan päätökseen. ELY-keskus oli voinut harkintavaltansa puitteissa katsoa, että saantitodistuksen käyttäminen ei ollut muutoinkaan tarpeen yhtiön oikeuksien turvaamiseksi. Selvityspyyntö oli voitu lähettää tavallisena kirjeenä. Hallintolaki 59 § ja 60 § 1 momentti Joukkoliikennelaki 35 § 2 momentti KHO:2017:17 Tavaramerkki – Sekaannusvaara – Merkkiyhteys – Keskivertokuluttaja Tavaramerkkien ELISA ja ELESA sekä elesa (kuvio) välillä ei ollut merkkien välisestä tavarayhteydestä huolimatta sekaannusvaaraa. Tavaramerkit poikkesivat toisistaan visuaalisesti, foneettisesti ja merkityssisällöltään niin selvästi, ettei asianomainen kohtuullisen tarkkaavainen keskivertokuluttaja olisi olettanut, että tavaramerkeillä markkinoitavat tuotteet olisivat peräisin samalta valmistajalta tai keskenään etuyhteydessä olevilta yrityksiltä. ELISA-tavaramerkin rekisteröinnille ei näin ollen ollut estettä. Tavaramerkkilaki 6 § 1 momentti (996/1983) ja 14 § 1 momentti (996/ 1983) 6 kohta ja 9 kohta (56/2000) sekä 6 § 1 momentti 2 kohta ja 14 § 1 momentti 7 kohta ja 2 momentti KHO:2017:21 Menetetyn määräajan palauttaminen – Turvapaikka – Oleskelulupa – Valituslupahakemus – Asiamies – Asiamiehen menettely – Valituslupahakemuksen myöhästyminen Irakilainen turvapaikanhakija haki menetetyn määräajan palauttamista voidakseen tehdä valituslupahakemuksen hallinto-oikeuden kielteisestä turvapaikkapäätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Asiassa oli ratkaistavana, oliko hänen tässä asiassa esittämänsä asiamiehen laiminlyönti sellainen erityisen painava syy, jota tarkoitettiin hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdassa. Asiamiehen unohdusta tai erehdystä, joka on aiheuttanut valituksen myöhästymisen, ei oikeuskäytännössä ole pidetty riittävänä perusteena menetetyn määräajan palauttamiselle. Pääsääntöisesti vastuu valituksen toimittamisesta valitusviranomaiselle asetetussa määräajassa on puhevallan menettämisen uhalla valittajalla itsellään. Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen on olennainen, minkä vuoksi menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen virheen vuoksi on arvioitu päätöksissä KHO 2016:205 ja 206 toisin. Vastaavat oikeusturvasyyt eivät sen sijaan puolla menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen tai avustajan virheen vuoksi, kun on kyse valituslupahakemuksen tekemisestä. Tässä tapauksessa hallintooikeus oli tutkinut hakijan valituksen. Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus totesi, että hakija ei ollut hakemuksessaan esittänyt laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä, jonka perusteella hänelle tulisi palauttaa menetetty määräaika valituslupahakemuksen tekemistä varten. Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta Vrt. KHO 2016:205 ja 206 KHO:2017:19 Yhdenvertaisuuslaki – Syrjintä – Pankkipalvelut – Verkkopankkitunnukset – Ensitunnistaminen – Henkilöllisyyden todentaminen – Passi – Vahva sähköinen tunnistaminen – Tunnistusväline – Tunnistuspalvelu Pankki ei ollut verkkopankkitunnuksia haettaessa hyväksynyt Viron viranomaisen myöntämää passia Suomessa asuvan ja suomalaisen henkilötunnuksen omaavan Viron kansalaisen T:n henkilöllisyyden todentamiseen, vaan oli edellyttänyt mainitun Euroopan unionin jäsenvaltion passin lisäksi suomalaisen viranomaisen myöntämän tunnistusasiakirjan esittämistä. Syrjintälautakunta oli päätöksessään katsonut pankin ilman asianmukaista perustetta asettaneen T:n muita vastaavassa asemassa olevia suomalaisen henkilötunnistusasiakirjan haltijoita epäsuotuisampaan asemaan henkilöllisyyden osoittamisessa. Syrjintälautakunta oli kieltänyt pankkia sakon uhalla jatkamasta yhdenvertaisuuslain vastaiseksi katsottua menettelyä. Hallinto-oikeus oli päätöksessään katsonut, että syrjintälautakunnan päätöstä ei ollut ollut syytä muuttaa. Sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (tunnistuslaki) 17 §:n ja sen esitöiden mukaan tunnistuspalvelun tarjoajan on hyväksyttävä Euroopan talousalueen valtion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämä passi tai henkilökortti tunnistamisasiakirjaksi, jollei asiassa ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi tunnistusvälineen hakijan henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti todentaa. Viron viranomaisen T:lle myöntämä passi oli Euroopan unionissa hyväksytty matkustusasiakirjaksi ja sen luotettavuus oli henkilöllisyyden tunnistamisessa rinnastettava Suomen viranomaisten myöntämään passiin. Puheena olevassa asiassa pankki ei ollut esittänyt sellaista konkreettista kysymyksessä olevan asian riskiarviointiin liittyvää seikkaa, jonka vuoksi pankilla olisi ollut perusteltu syy epäillä T:n virolaisen passin aitoutta, tai että T:n henkilöllisyyden tunnistamisessa olisi ollut kysymys muusta tunnistuslain 17 §:ssä ja sen esitöissä tarkoitetusta tilanteesta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten syrjintälautakunta ja hallinto oikeus, että pankki oli ilman asianmukaista perustetta asettanut T:n Euroopan unionin yhdenmukaistetut passien myöntämissäännökset huomioon ottaen epäsuotuisampaan asemaan kuin vastaavat Suomen viranomaisen myöntämien passien haltijat. Suomen perustuslaki 6 § 2 momentti Laki yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (1347/2014) 6 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 1 §, 2 § 2 momentti 4 kohta (84/2009), 6 § 1 momentti sekä 2 momentti 1 ja 2 kohta, 11 § 2 momentti, 13 § 1 momentti 2 kohta, 15 § 1 momentti ja 17 § Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) 7c § (22/2004) Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009) 1 §, 2 § 1 ja 2 kohta sekä 4–6 kohta, 14 § 1 ja 4 momentti sekä 17 § 1 ja 4 momentti
Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above