12 aikaisemmin kuin vasta 5.12.2012 hankintapäätöksen ja hankintasopimuksen tekemisen jälkeen. Yhtiö A:ta ei ollut pidettävä julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 85 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena asiassa. Markkinaoikeuden olisi siten tullut jättää yhtiö A:n valitus tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti markkinaoikeuden päätöksen. KHO:2017:13 Taksilupa – Taksiluvan peruuttaminen – Taksiluvan myynti- ja luovutuskielto – Oikeushenkilölle myönnetty taksilupa – Määräämisvallan siirtyminen Taksiliikennettä harjoittavan A Oy:n kaikki osakkeet omisti B Oy, jonka osakkeet omisti henkilö C. C oli A Oy:n ja B Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen ja A Oy:n taksiliikenteestä vastaava henkilö. B Oy oli vuonna 2014 myynyt A Oy:n osakkeet C:lle, joka oli osakekaupan jälkeen edelleen A Oy:n liikenteestä vastaava henkilö. Korkein hallintooikeus katsoi, ettei A Oy:tä ollut luovutettu taksiliikennelain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Vaikka A Oy:n määräämisvalta oli muodollisesti siirtynyt B Oy:ltä C:lle, A Oy:n tosiasiallinen määräämisvalta oli ollut sekä ennen osakekauppaa että sen jälkeen C:llä. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jolla ELY-keskuksen A Oy:n taksiluvan peruuttamista koskeva päätös oli kumottu. Taksiliikennelaki 11 § 1, 2 ja 3 momentti ja 22 §:n 4 momentti Vrt KHO:2017:14 KHO:2017:14 Taksilupa – Taksiluvan peruuttaminen – Taksiluvan myynti- ja luovutuskielto – Oikeushenkilölle myönnetty taksilupa – Määräämisvallan siirtyminen Taksiliikennettä usealla taksiluvalla harjoittavan X Oy:n osakkeet oli ylimääräisessä yhtiökokouksessa jaettu A- ja B-sarjan osakkeisiin siten, että A-sarjan osakkeilla, joita oli 99 kappaletta, oli yksi ääni osaketta kohti ja B-sarjan ainoalla osakkeella oli 100 ääntä. B-sarjan osakkeella ei ollut oikeutta osinkoon. Saman kuukauden aikana A-sarjan osakkeet oli myyty toiselle taksiliikennettä harjoittavalle Y Oy:lle. B-sarjan osake jäi X Oy:n aiemmalle pääomistajalle C:lle. Osakekaupan jälkeen toinen Y Oy:n omistajista nimitettiin X Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi ja toinen X Oy:n hallituksen jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka X Oy:n määräämisvalta oli muodollisesti säilynyt B-sarjan osakkeen omistajalla C:llä, X Oy:n määräämisvalta oli tosiasiallisesti siirretty Y Oy:lle. Kun X Oy ei ollut kuuden kuukauden kuluessa Asarjan osakkeiden myynnistä hakenut uutta lupaa yhtiön taksiluville, ELY-keskuksen oli tullut peruuttaa X Oy:n taksiluvat. ELYkeskuksen valitus hyväksyttiin. Taksiliikennelaki 11 § 1, 2 ja 3 momentti ja 22 § 4 momentti Vrt. KHO:2017:13 KHO:2017:15 Tavaraliikenteen harjoittaminen – EY:n liikenteenharjoittaja-asetus – Tavaraliikennelain mukainen lisävaatimus – Verojen ja maksujen laiminlyönti – Luvan peruuttaminen ELY-keskus oli peruuttanut pysyvästi A Ky:n tavaraliikenneluvat kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain (tavaraliikennelaki) 8 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla A Ky:llä olevien erääntyneiden verovelkojen ja ulosottoperinnässä olevien velkojen vuoksi. EY:n liikenteenharjoittaja-asetuksen mukaan liikenteenharjoittajan on täytettävä muun ohella asetuksessa säädetyt vakavaraisuusvaatimukset. Asetuksen mukaan jäsenvaltiolla on oikeus asettaa liikenteenharjoittajalle asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi muita vaatimuksia, jos ne ovat oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä. Tavaraliikennelain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista edellytystä siitä, ettei liikenteenharjoittajalla ole maksukykyyn nähden vähäistä suurempia verojen ja muiden lainkohdassa tarkoitettujen maksujen laiminlyöntejä, oli pidettävä liikenteenharjoittaja-asetuksen sallimana oikeasuhtaisena ja syrjimättömänä lisävaatimuksena. ELY-keskus oli voinut perustaa päätöksensä yksinomaan mainittuun lainkohtaan, eikä sillä seikalla, täyttikö A Ky liikenteenharjoittaja asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset vakavaraisuusvaatimukset, ollut asiassa merkitystä. Maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009 1 artikla, 3 artikla 1 kohta c alakohta ja 2 kohta, 7 artikla 1 kohta sekä 13 artikla 1 kohta c alakohta ja 3 kohta Laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä 8 § 1 momentti 1 ja 4 kohta, 13 § 1 momentti, 20 § 2 momentti 1 kohta sekä 21a § 1 ja 2 momentti KHO:2017:16 Tiedoksiantotapa – Tavallinen tiedoksianto – Tiedoksianto saantitodistusta vastaan – Todisteellinen tiedoksianto – Joukkoliikennelupien peruuttaminen – Kehotus laiminlyöntien korjaamiseen – Määräajan asettaminen ELY-keskus oli pyytänyt joukkoliikennettä harjoittavalta A Oy:ltä selvitystä vero- ja ulosottoveloista selvityspyynnöllä, joka oli lähetetty yhtiölle tavallisena kirjeenä. Selvityspyynnön mukaan yhtiön oli 30 päivän kuluessa kirjeen tiedoksisaannista annettava ELY-keskukselle kirjallinen selvitys yhtiön vero ja ulosottovelkatilanteesta. Jos erääntyneitä verovelkoja ja ulosottoperinnässä olleita velkoja ei ollut hoidettu kuuden kuukauden kuluessa selvityspyynnön tiedoksisaannista, ELY-keskus tuli peruuttamaan yhtiölle myönnetyt luvat. A Oy ei toimittanut ELY-keskukselle vaadittua selvitystä. ELY-keskus peruutti A Oy:n joukkoliikenneluvat. Asiassa oli korkeimmassa hallinto oikeudessa kysymys ensisijaisesti siitä, oliko selvityspyyntö voitu lähettää tavallisena kirjeenä vai olisiko asiassa tullut käyttää todisteellista tiedoksiantotapaa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhtiöllä oli ollut velvollisuus maksaa vero- ja ulosottovelkansa selvityspyynnöstä riippumatta eikä määräajan asettamista luvanhaltijalle vero- ja ulosottovelkoja koskevien laiminlyöntien korjaamiseksi ollut rinnastettava velvoitmomentti_
Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above