Page 11

Momentti | 2017 No2

11 Momentti 2/2017 Momentti osoittaa olleen puutteellisia tai virheellisiä. Asiassa ei ollut selvitystä muun ohella siitä, että Kirppulan alueella olisi tapahtunut tai tapahtumassa toiminta-alueen hyväksymisen jälkeen sellaisia olosuhteiden muutoksia asumisessa, maankäytössä tai muutoinkaan vesihuoltopalveluiden tarpeessa, joiden takia toiminta-alueen supistaminen olisi ollut perusteltua. Asiassa ei ollut esitetty muutakaan selvitystä, joka olisi osoittanut vesiosuuskunnan toiminta-alueen hyväksymistä koskeneen kaupunginvaltuuston päätöksen perusteiden olleen virheellisiä. Tämän vuoksi valtuuston päätös, jolla oli supistettu vesiosuuskunnan toiminta aluetta poistamalla siitä Kirppulan alue, oli kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, jolla kaupunginvaltuuston päätös oli kumottu, pysytettiin. Vesihuoltolaki (119/2001) 8 § Kuntalaki (365/1995) 90 § Äänestys 3–2 KHO:2017:9 Vammaispalvelu – Henkilökohtainen apu – Omainen – Sunnuntai ja arkipyhäkorvaukset – Perusteettoman edun palautus – Kohtuullistaminen X:n kunta oli myöntänyt vaikeavammaiselle A:lle henkilökohtaista apua. Kunnalle oli vuonna 2013 selvinnyt, että A:n yhtenä henkilökohtaisena avustajana oli 1.12.2009 lähtien toiminut A:n muualla asuva tytär. Tytärtä oli pidettävä A:n perheenjäsenenä, johon ei sovelleta työaikalakia. A oli saanut perusteetonta etua kunnan maksettua A:lle korvauksen myös tämän tyttärelleen maksamista sunnuntai- ja arkipyhäkorvauksista. Kunnan vaatimus etuuden takaisinperinnästä voitiin tutkia ja ratkaista hallintoriita-asiana. Mahdollista palauttamisvelvollisuudesta vapauttamista tai korvausvelvollisuuden kohtuullistamista harkittaessa otettiin huomioon hallintolain 6 §:stä ilmenevät hallinnon oikeusperiaatteet. Sosiaalihuoltolaki 51 § (1134/2002) Hallintolaki 6 § KHO:2017:10 Sananvapaus – Kuvaohjelmalaki – Luvan tarve – Täysi-ikäisille suunnattu tilaisuus Pienkustantamo A Oy oli esittänyt kunniamurhahuijauskirjaa käsittelevän dokumenttielokuvan kirjallisuuskierroksen yhteydessä. Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI) oli katsonut, että elokuvalle ei voitu luokittelematta asettaa K18 -ikärajaa kuvaohjelmalain nojalla, koska elokuvan sisältö ei ollut yksiselitteisesti vain aikuisille tarkoitettu ja rajoitus loukkasi lasten sananvapautta. KAVI oli ohjeistanut yhtiötä hakemaan kuvaohjelmalain 11 §:n perusteella lupaa esittää elokuva erityisessä tilaisuudessa vaihtoehtona kuvaohjelmalain mukaiselle luokittelulle. Yhtiö oli tämän jälkeen hakenut lupaa ja saanut sen. Asiassa oli korkeimmassa hallinto oikeudessa kysymys siitä, oliko yhtiö tarvinnut hakemansa luvan vai oliko yhtiö voinut esittää elokuvan ilman lupaa asettamalla 18 vuoden ikärajan niihin tilaisuuksiin, joissa elokuvaa kirjallisuuskierroksella esitettiin. Korkein hallinto-oikeus totesi, että perustuslain 12 §:n ja kuvaohjelmalain 1 §:n perusteella luvan tarvetta harkittaessa oli otettava huomioon, oliko lupa tarpeen lasten suojelemiseksi. Sananvapauteen kuuluu jokaisen, siis myös alaikäisen, oikeus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Toisaalta sananvapauteen kuuluu yhtä lailla jokaisen oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään mainitsemilla perusteilla, että yhtiö oli voinut perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla suunnata kirjallisuuskierrokselle kuuluneet tilaisuudet yksinomaan täysi ikäisille ja estää alaikäisten pääsyn niihin eikä tämän ollut tässä tapauksessa katsottava merkinneen lasten sananvapauden todellista loukkaamista. Tämän vuoksi yhtiön hakema lupa ei ollut tarpeen lasten suojelemiseksi eivätkä kuvaohjelmalain säännökset tulleet sovellettaviksi. KAVI:n ei olisi tullut myöntää haettua lupaa vaan ilmoittaa yhtiölle luvan tarpeettomuudesta. Perustuslaki 12 § Kuvaohjelmalaki 1 §, 11 § ja 16 §:n 2 momentti KHO:2017:12 Julkinen hankinta – Valitusoikeus – Asianosainen – Oikeudellinen intressi – Alalla toimiva yritys – Valituksen tutkiminen – Tarjouksen antamatta jättämisen merkitys – Tarjouspyyntö muutoksenhaun kohteena Hankintayksikkö oli pyytänyt 30.8.2012 julkaistulla tarjouspyynnöllä tarjouksia syntypaikkalajitellun yhdyskuntajätteen energiahyötykäytöstä. Hankintaa koskenut hankintapäätös oli tehty 12.10.2012 ja hankintasopimus 12.11.2012. Alalla toimiva yhtiö A, joka ei ollut osallistunut edellä mainittuun tarjouskilpailuun, valitti 5.12.2012 hankintamenettelystä markkinaoikeuteen. Valituksen mukaan tarjouspyynnön vaatimus lainvoimaisesta ympäristöluvasta oli syrjinyt valituksen tehnyttä yhtiö A:ta ja estänyt sitä osallistumasta tarjouskilpailuun. Markkinaoikeus tutki yhtiö A:n valituksen ja hylkäsi sen. Yhtiö A valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto oikeuteen siltä osin kuin markkinaoikeus oli hylännyt yhtiön valituksen ja hankintayksikkö siltä osin kuin sen oikeudenkäyntikuluvaatimus oli hylätty. Asiassa oli korkeimmassa hallinto oikeudessa ensiksi ratkaistava kysymys siitä, oliko yhtiö A:lla katsottava olleen asiassa asianosaisasema, vaikka se ei ollut antanut tarjouskilpailussa tarjousta, ja oliko markkinaoikeuden tullut tutkia yhtiö A:n valitus. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tarjouskilpailuun osallistumisesta kiinnostuneella toimittajalla on oltava mahdollisuus muutoksenhakuun syrjiväksi katsomastaan tarjouspyynnöstä myös tilanteessa, jossa toimittaja ei ole osallistunut tarjouskilpailuun eikä ole jättänyt tarjousta. Yhtiö A:n olisi muutoksenhakuoikeutensa säilyttääkseen tullut kuitenkin valittaa syrjivänä pitämästään tarjouspyynnön ehdosta jo tarjouspyynnön julkaisemisen jälkeen ja siten


Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above