9 Momentti 1/2017 Momentti ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua. Korkein hallinto-oikeus katsoi Bagdadin turvallisuustilanteesta ja A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella, että asiassa oli esitetty merkittäviä perusteita uskoa hänen olevan todellisessa vaarassa joutua Bagdadiin palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla d ja f alakohta sekä 15 artikla c alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-465/07, Elgafaji, ja C- 285/12, Diakité Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.8.2016 asiassa J.K. ym. v. Ruotsi Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88a § (323/2009) 1 momentti, 88d §, 88e § ja 147 § KHO:2016:197 Vammaispalvelu – Henkilökohtainen apu – Ikääntymiseen liittyvä sairaus tai toimintarajoite – Silmänpohjan kostea ikärappeuma – Vaikea toimintarajoite Vuonna 1931 syntynyt A sairasti verenpainetaudin ja muiden perussairauksien lisäksi silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa. A:n silmänpohjan ikärappeuma oli todettu vuonna 2011, ja hänen silmiensä näkökyky oli heikentynyt nopeasti vuonna 2012. A:n vasen silmä oli sokea, ja oikealla silmällä hän näki hahmoja. A haki henkilökohtaista apua näkökykynsä heikentymisen takia. A:n hakemus oli hylätty, koska A:n näkökyvyn huononemisessa oli katsottu olevan kysymys ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta aiheutuvasta toimintarajoitteesta. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n henkilökohtaisen avun tarve johtui pääasiassa silmänpohjan kostean ikärappeuman aiheuttamista toimintarajoitteista. Korkein hallinto-oikeus totesi esitetyn selvityksen perusteella, että riski sairastua silmänpohjan rappeumatautiin lisääntyy iän myötä, mutta tautiin sairastumiseen vaikuttavat myös muut riskitekijät eikä taudin aiheuttajaa tunneta. Tautiin voivat sairastua myös nuoret henkilöt. Tämän vuoksi silmänpohjan ikärappeuma ei liittynyt ikääntymiseen sillä tavoin kuin vammaispalvelulaissa ja sen esitöissä asialla tarkoitettiin. A:n silmäsairaus ja vaikea näkövamma eivät siten olleet seurausta ikääntyessä väistämättä tapahtuvasta elimistön heikkenemisestä ja rappeutumisesta, eivätkä silmäsairaus ja näkövamma sekä niistä johtuvat vaikeat toimintarajoitteet liittyneet normaaliin ikääntymiseen. Korkein hallinto oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian sosiaali ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 8 § 2 momentti sekä 8c § 1 ja 3 momentti KHO:2016:198 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheenyhdistäminen – Toimeentuloedellytys – Suhteellisuusperiaate Asiassa oli ratkaistavana, oliko muutoksenhakijan toimeentulon katsottava olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla perheenkokoajan ansiotuloilla. Perheenkokoajan ansiot olivat kertyneet työskentelystä useiden eri työnantajien palveluksessa. Sanomalehdenjakelua koskevan vakituisen osa-aikaisen työsuhteen lisäksi perheenkokoaja oli solminut pääasiassa keittiöalalla lukuisia lyhyitä määräaikaisia työsuhteita useiden työvoiman vuokrausta harjoittavien yritysten kanssa. Osassa henkilöstövuokrausyrityksiä perheenkokoaja oli työskennellyt säännöllisesti useiden vuosien ajan. Korkein hallinto-oikeus totesi, että etenkin matalapalkkaisilla aloilla työvoiman rekrytointi henkilöstövuokrausyrityksestä lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin on varsin tavanomaista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muiden kuin vakituisten kokoaikaisten työsuhteiden solmimista osoittaville työmarkkinoiden käytännöille oli suhteellisuusperiaate huomioon ottaen annettava asianmukainen painoarvo perheenkokoajan saamien tulojen vakautta ja säännöllisyyttä arvioitaessa. Yksittäisissä työsuhteissa perheenkokoajan ansiotaso oli ollut suhteellisen alhainen. Kokonaisuutena arvioiden perheenkokoajan nettoansiot olivat kuitenkin usean vuoden ajan ylittäneet perheeltä vakiintuneen käytännön perusteella kulloinkin edellytetyn toimeentulon tason. Perheenkokoajan ansiotulojen vuosittaisista kokonaismääristä, säännöllisyydestä ja vakiintuneisuudesta saatu selvitys huomioon ottaen ei ollut syytä olettaa, että muutoksenhakija joutuisi muutoin kuin korkeintaan tilapäisesti toimeentulotuen tai muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Perheenkokoajan keskimääräisten nettoansioiden oli katsottava olleen riittävät turvaamaan muutoksenhakijan toimeentulo ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaislaki 39 § Ks. myös KHO 2016:155 KHO:2016:199 Ulkomaalaisasia – Pakolaisaseman lakkauttaminen – Muuttuneet olosuhteet – Suojelun tarve – Karkottaminen – Maahantulokielto – Kokonaisharkinta – Rikokset – Perhe-elämän suoja – Etelä-Irak – Basran lääni Suomeen pakolaiskiintiössä hyväksytyn Irakin kansalaisen A:n valituksen johdosta oli ratkaistava, oliko hänen pakolaisasemansa voitu lakkauttaa. Tämän lisäksi oli erikseen tutkittava, oliko vuonna 1996 Suomeen saapunut A voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin ja toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengenmomentti_
Momentti | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above