“Naureskelin välillä itsekseni tasatyöntäessä letkamme perässä ja mietin, että hiihtäisin varmaan tasurilla nopeammin.” ta ja olla todella tarkkana, jotta en olisi pyllähtänyt monissa jyrkissä kurveissa. Etenkin juuri perinteisellä, jolloin mono tukee jalkaa heikommin ja pito saattaa tarrata kiinni ladulta pois hypätessä. Kaatumisia tapahtui, mutta se näytti kuuluvan osana tätä massahiihdon viehätystä. Itselleni viikonloppu oli varsin kova, koska starttasin kolmena päivänä peräkkäin. Aloitin siis hurjan urakkani rajulla kaupunkisprintillä, joka aukaisi mukavasti matkaväsymyksestä puutuneet lihakset. Hauskaa oli sprintissä vaikka hyppyri olikin aina hieman pelottava kokemus ja lopussa jalat olivat niin hapoilla, että viimeisessä nousussa kyykistyin polvilleni tuhansien katsojien silmien edessä. Ei hätää, sain silti mahtavat kannustukset ja tuli jälleen todistettua se, että hiihdossa tärkeintä on hauskanpito. Elämäntavastahan tässä on kyse! Lauantaiaamuna heräsimme koko joukko kello seitsemältä ja ryntäsimme majapaikamme alakertaan aamupalalle. Syönti kolme tuntia ennen starttia on itselleni hieman lyhyt aika, mutta vastaavasti aamupalani on aina kilpailupäivinä erittäin niukka. Muutama pala leipää ja sopiva satsi kahvia. Niillä mennään, koska tankkausta ei voi enää suorittaa tässä vaiheessa. Jopa Vasaloppetia ennen syön yhtä vähän ja usein matkalla tuleekin nälän tunne tai paremminkin tyhjä vatsa kurnii. Tästä huolimatta energiaa on elimistössä ja soluissa tankkauksen ansiosta ja hyvin toimiva rasva-aineenvaihdunta takaa jaksamisen pitkissäkin suorituksissa. Majapaikkamme oli sopivasti vain muutaman kilometrin päässä kisapaikalta kiitos järjestäjien. Siirryimme lähtöpaikalle reilu tunti ennen h-hetkeä. Myös maali sijaitsi samassa paikassa, joten siirtymisiä paikasta toiseen ei ollut luvassa. Keli oli nollan tienoilla ja suksitestin jälkeen päädyin ottamaan pakasta upouudet pitopohjaiset Karhut. Metriäkään en ollut niillä hiihtänyt, joten riskin otin jälleen kerran. Suksi toimi kuitenkin loistavasti ja oli loistava valinta kovalle radalle. Alku lähti tuttuun tyylin hieman kankeasti käyntiin ja alun laskuvoittoisella osuudella laskettelin oman porukkani mukana odottaen nousujen alkua. Laskujen loputtua alkoi pikkuhiljaa nouseva osuus, jossa tasatyöntöä hyväksikäyttäen aloitin oman nousuni. Sijoitukseni oli tässä vaiheessa viidenkymmenen tienoilla ja selkä kerrallaan nousin ylöspäin. Korkea ilma ala tuntui kyllä ja etenkin nousuosuuden lopun kovassa serpentiinipätkässä oli oltava tarkkana, jottei innostuisi liikaa. Pitopohjasuksi piti Katso video tästä! 9
2014MarathonSkier_fi_Tammikuu
To see the actual publication please follow the link above