MASSAHIIHDOT PARRASVALOISSA | Dolomitenlauf DOLOMITENLAUF – Itävallan ylpeys maratonhiihdolle TEKSTI TEEMU VRTANEN KUVAT LASSE HURMALAINEN Tämä talvi on ollut varsin haastava hiihtourheilun ystäville Euroopassa. Monia hiihtoja on jouduttu perumaan tai siirtämään ja usko talvisen lajimme tulevaisuuteen on taas horjunut monen hiihtäjän kohdalla. Täytyy toki muistaa, että hiihto on talviurheilua ja sääolosuhteiden vaihtelu kuuluu osana kokonaisuutta. Välillä on hyviä talvia ja toisinaan taistelemme luontoäitiä vastaan rukoillen hiihtojumalilta armoa. Tähän talveen on valitettavasti osunut yksi noista historian huonoimmista talvista, ainakin Pohjolassa vastaavaa ei ole nähty sitten 70-luvun alun jälkeen. Hiihtoja on siis peruttu, mutta ei toki kaikkialla Euroopassa. Tammikuussa hiihdettiin varsin talvisissa olosuhteissa Itävallan Worldloppet hiihto Dolomitenlauf. Hiihto jouduttiin toki viemään läpi ns. vaihtoehtoradalla, joka sijaitsi 1500 m korkeudessa Obertilliachin maastoissa. Perinteinen 42 km matkahan hiihdetään aina kyseisessä paikassa, mutta vapaa 60 km reitti kulkee normaalioloissa alempana Lienzin kaupungin ympärillä olevassa laaksossa maalin ollessa komeasti kaupungin keskustassa. Dolomitenlauf on Itävallan suurin hiihtotapahtuma itäisessä Tirolissa. Tapahtumassa on seitsemän eri kilpailua neljän päivän aikana. Yllä mainittujen pitkien matkojen lisäksi ohjelmassa on lyhyemmät matkat: 25 km vapaalla ja 20 km perinteisellä sekä “romanttinen 3 km matka” (Romantic Race) ja lasten hiihto 4 km (Bambini Marathon). Yksi kohokohdista on jo tämän lehden alussa mainitsemani kaupunkisprintti Dolomiten Sprint, jonka koosteen voitte katsoa pääkirjoitukseni ohessa olevasta videosta. Tapahtuman sujuvuuden takaa yli 300 hengen vapaaehtoisten joukko ja paikalle kerääntyy aina tuhansia katsojia. Nyt siis molempina päivinä hiihdettiin sama 42 km rata varsin haastavissa olosuhteissa. Lauantaina perinteisen kisa vietiin läpi nollakelissä ja kisan jälkeisenä yönä lunta satoi yli 10 cm, joka asetti omat haasteensa vapaan kisalle. Tämän artikkelin ohessa on Sini Alusniemen raportti sunnuntain kisasta, jossa Sini taisteli vahvasti jopa koko kisan voitosta naisten sarjassa. Voitte myös katsoa videolta Sinin ja hänen kilpakumppaniensa menoa. Rata oli massahiihtäjän näkökulmasta katsottuna erittäin haastava. Laskut olivat vauhdikkaita ja kurvisia ja ylämäkiosuudet pitkiä. Ensimmäinen 13 km oli laskuvoittoista, jonka jälkeen käännyttiin ja hiihdettiin saman solan toista puolta pitkä yli 10 kilometrin nousuvoittoinen osuus. Osuuden päätteeksi nousu muuttui kiemurtelevaksi serpentiininousuksi, jonka jälkeen armelias alamäki huuhtoi maitohappoja jaloista. Alamäen jälkeen tehtiin taas käännös ja samaa kapeaa solaa pitkin tultiin kohti maalia vaihtelevassa maastossa. Maali ohitettiin 7 km ennen loppua ja viimeiset kilometrit hiihdettiin osittain samaa reittiä pitkin kuin kisan alussa. HIIHTÄESSÄNI MIETIN KUINKA keski-eurooppalaiset eivät kavahda näitä hurjia ylä- ja alamäkiä. Itsekin sain pitää kielen keskellä suu- 8
2014MarathonSkier_fi_Tammikuu
To see the actual publication please follow the link above