loistavasti latujen keskellä ja pääsin etenemään hyvin pitkillä tasatyöntösauvoilla. Loppumatka tuntui jo jäsenissä ja kauden ensimmäinen startti on aina kova shokki elimistölle. Jaksoin kuitenkin erittäin hyvin vaikka maalilinjan ylitettyäni makasinkin maassa pitkän tovin. Tätä autuutta saatte ihailla ohessa olevasta videosta. Olin lopulta koko kisan 19. ja oman ikäryhmäni kolmas venäläisen ja ruotsalaisen hiihtäjän jälkeen. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni, koska yleensä kauden ensimmäinen kisa menee ns. “harakoille”. Kärjessä mentiin kovaa Jerry Ahrlinin olessa ylivoimainen ja täytyy ihailla noiden huippujen kuntoa ja vauhtia. Kisan tulokset löytyvät tästä linkistä: results1.pentek-timing.at/results/show_results_db.php?- veranstnr=12417&racenr=2 Kisan jälkeen jouduin välittömästi aloittamaan tankkauksen seuraavan päivän starttia varten. Olin varsin puhki kovasta rasituksesta ja tiesin, että seuraava päivä ei tulisi olemaan helppo. Vajaassa vuorokaudessa ei ehdi tehdä muuta kuin syödä riittävästi ja yrittää levätä sen minkä pystyy. Ja tietysti toivoa parasta! Sunnuntaiaamuna ulos katsoessamme havaitsimme kelin muuttuneen ja uutta lunta oli satanut toistakymmentä senttiä. Aamulla toistin saman rutiinin kuin edellisenä päivänä ja taas lähdin upouusilla suksilla matkaan. Molempina päivinä hiihdin suoraan pakasta vedetyillä suksilla ja välineet toimivat loistavasti. Toki suksipareja oli hiottu ja voideltu ja siitä suuri kiitos huoltajalleni Antti Honkaselle, joka oli koti-Suomessa viimeistellyt sukset kisakuntoon. Sunnuntain vapaankisan etenemisestä voitte lukea Sinin vauhdikkaan raportin. Itse lyllersin väsyneenä useita minuutteja Sinin ja kärkiporukan takana. Luisteluhiihto ei ole koskaan ollut vahvin puoleni ja nyt edellinen päivä painoi jäsenissä. Jaksoin kyllä hiihtää mutta puristusta ja vauhtia ei ollut. Naureskelin välillä itsekseni tasatyöntäessä letkamme perässä ja mietin, että hiihtäisin varmaan “tasurilla” nopeammin. Otin kuitenkin reissun hyvänä treeninä ja elämyksenä ja sitä juuri sainkin. Sunnuntain hiihto oli kisana paljon helpompi kuin edellisen päivän kova rykäisy, mutta kyllä kolme starttia viikonlopun aikana painoi aika rankasti. Sunnuntain vapaan kisan tulokset löytävät tästä: http://results1.pentek-timing.at/results/show_results_ db.php?veranstnr=12322&racenr=2&name=&iaaf=& klasse=&von=0&pausenach=50 Moni lukija kysyy varmasti mielessään mitä järkeä on hiihtää molempina päivinä. Ja kysymys on aivan oikeutettu. Elämyksiähän tässä haetaan ja yksi parhaista tunteista on omien rajojen kokeilu. Toki olen tämän tehnyt monta kertaa aikaisemminkin ja pidemmillä matkoilla, mutta aina se on yhtä rankkaa. Myös harjoituksellisesti nämä “tuplaviskit” ovat hyviä, jos kuntopohja on vankka. En kuitenkaan suosittele tätä tuplamatkaa ainakaan kilpailumielessä, jos peruskuntoharjoittelu on ollut puutteellista. Myös palautuminen tällaisten tempausten jälkeen kestää oman aikansa ja rasituksen jälkeen on maltettava mielensä etenkin tehoharjoittelun suhteen. Usein myös pitkän massahiihtokauden aikana kokonaisrasitus kasvaa ja loppukaudesta monet pitkät startit ovat jo syöneet kuntopohjaa. Tällöin äkkinäinen romahtaminen saattaa tapahtua yhden kisan aikana. Tarkkaa peliä tämä hiihto mutta juuri sen takia niin kiehtovaa! ᴥ Dolomitenlauf maratonhiihto Itävallassa – tiukkaa taistelua ja kovaa tönimistä TEKSTI SINI ALUSNIEMI Päädyin lähtemään Dolomitenlaufiin lukuisten tuttavilta saatujen kehujen perusteella. Reissu lyötiin lukkoon hyvissä ajoin syksyllä ja lennot varattiin jo marraskuussa. Meitä lähti Suomesta matkaan yhdessä kahdeksan hengen porukka. Reissu kesti perjantain aamuvarhaisesta sunnuntaiyöhön 17.-19.1. Kone lähti perjantaina Helsingistä klo 6.30 ja olimme takaisin Suomessa sunnuntaina klo 23.30. Reissu oli varsin tiivis, eikä vapaata aikaa katsella Itävaltaa juuri jäänyt. Lentomme laskeutui Münchenin lentokentälle hyvissä ajoin aamuyhdeksän aikaan ja saimme vielä yhden tunnin lisäaikaa siirryttyämme Saksan aikaan. Lähdimme välittömästi tavarat saatuamme ajamaan autobaanaa kohti Itävaltaa. Ajoreittimme meni Lienzin pikkukaupungin läpi kohti Obertilliachia, joka toimi kisakeskuksena maratonhiihdoissa lauantain perinteisessä ja sunnuntain vapaassa. Lienziä lähestyttäessä maisemat olivat jo todella upeat, vuoristoa näkyi joka puolella ja aurinkoinen sää teki maisemista kaksin verroin upeammat. Lunta ei tosin ollut Lienzissä juuri nimeksikään, ainoastaan pieniä lumenrippeitä pelloilla, joissa oli ehkä ollut jo ladut jossain vaiheessa talvea. Lienzin jälkeen tie alkoi kiemurrella selvästi ja ilma kylmeni jatkuvasti ylöspäin ajaessamme. Ajomatkan aikana lämpötila putosi Munchenin +10 asteesta Obertialliachin 0-keliin. Se, mikä alempana tulee vetenä, sataa yleensä lumena Obertilliachissa 1500 metrin korkeudessa. Lunta oli niin paljon, että lumipenkkojen takaa ei nähnyt juuri muuta kuin tien reunat. Tiet olivat oletetun kapeita ja ajaa sai tarkasti mutkaisella tiellä. Saavuimme majapaikkaan neljän maissa iltapäivällä ja katsastettuamme huoneet lähdimme lähes samantien ajamaan takaisin n. tunnin ajomatkan päähän Lienziin, jossa vietettiin 10
2014MarathonSkier_fi_Tammikuu
To see the actual publication please follow the link above