> Sini Alusniemi kisaviikonlopun avausseremonia ja hiihdettiin tekniikkasprintti kaupungin torilla. Vaikka autossa istuminen alkoi jo väsyttää, olivat avajaiset näkemisen arvoiset ja pitihän minun olla mukana kannustamassa, kun Virtasen Teemu omasta porukastamme hiihti sprintin. Sprinttirata oli tehty käsin keskelle toria ja siinä oli tekniikkakohtia ja vauhtia katsojien iloksi. Rata sisälsi mm. metrin korkuisen dropin, josta hiihtäjät tulivat vauhdilla alas, sekä erittäin jyrkän ja lyhyen mutkalaskun, josta lumen irtoaminen alustasta teki varmasti vaativan. JUOKSU RIIPPUSILLALLE Sprintin jälkeen ajelimme taas takaisin majapaikkaan Wacht-nimiseen alppityyliseen majataloon, joka sijaitsi kauniin vuoristopuron laidassa. Kesällä paikka olisi varmasti upea, kun lumi ei estäisi näkymiä. Loppuilta meni syödessä ja levätessä. Osa porukasta hiihti myös lauantaina, joten heillä oli edessä vielä suksen voitelua ja sääspekulaatiota. Onneksi minä sain levätä lauantain, sillä univelka oli tuntuva aamuneljältä heräämisen jälkeen. Nukuin lauantaiaamuna muuta porukkaa pidempään, mutta ennätin toivottaa tsempit kisaan ennen heidän lähtöään. Keli oli perinteisen hiihtoon erittäin ongelmallinen, kun yöllä oli tullut uutta lunta, joka muuttui aamun tunteina vesisateeksi. Pitovoiteluun keli toi arvattavia hankaluuksia, joten pidin porukan puolesta peukkuja, että sukset toimisivat heillä edes jonkin verran. Itse jäin syömään rauhassa aamupalaa ja lepäämään huoneeseen. Kävin keskipäivällä hieman juoksemassa ja totuttelemassa ohueen ilmaan. Lähdin majapaikasta juoksemaan kohti Maria Luggae -nimistä pientä kylää, jossa oli pyhimysten kirkko ja pieni kauppa. Maisemat muuttuivat vielä upeammiksi, kun maasto avartui ja saatoin nähdä kauemmaksi. Kävin kääntymässä lähellä isoa riippusiltaa, joka ylitti alapuolella virtaavan vuoristopuron ja hölkkäilin takaisin jyrkkiä nousuja pitkin. Huomasin selvästi, että hengittäminen oli normaalia raskaampaa ohuen ilman vuoksi. Rauhallinen päivä ja väljä aikataulu tekivät hyvää tiiviin matkustamisen jälkeen ja sain itsekseni ladata akkuja seuraavan päivän koitokseen. Pian perinteisen hiihtäjät saapuivat ja odotin malttamattomana heidän kommenttejaan kilpailureitistä ja tuntemuksistaan. Niin kuin arvelin, heillä oli ollut isoja ongelmia pitojen kanssa ja hiihto oli mennyt täysin käsille. Vastassa oli siis melkoisen väsynyttä porukkaa. Illalla lähdimme vielä testaamaan suksia kisapaikalle ja huomasin luiston olevan uuden kostean lumen vuoksi hidas. Parhaiten toimi sileä ja löysä plus suksi, jonka kärjet nousivat hyvin lumen pinnalle. Siinä oli siis huominen pari. LAPIOIMALLA STARTTIIN? Kisa-aamu koitti pimeänä ja sateisena. Lunta oli tullut yön aikana useita senttejä ja lisää satoi koko ajan. Aamun aikataulu oli jälleen tiivis, sillä meidän piti aamulla pakata kaikki kamppeet mukaan ja luovuttaa majapaikan avaimet. Olimme aikataulussa hyvin, kunnes vuokra-automme (uuden uusi BMW) jämähti paikoilleen lumen täyttämään pihaan yliherkän peruutustutkan takia. Auto ei liikkunut eteen, eikä taakse ja lunta piti lapioida pois alta ja sivuilta ennen kuin auto suostui lähtemään. Siinä vaiheessa olimme jo myöhässä aikataulusta ja tavoitteeni olla kisapaikalla hyvissä ajoin ei aivan toteutunut. Isossa tapahtumassa on paljon hitaampi toimia ja testata suksia, kuin pienessä kisassa. Ruuhkaa testipaikalla riitti ja ennen kuin sain mitään luotettavia testituloksia, oli enää puoli 11
2014MarathonSkier_fi_Tammikuu
To see the actual publication please follow the link above