Kuva: Päivi Tommola Liikunta ja urheilu ovat edelleen lasten ja nuorten ylivoimaisesti suosituin harrastus. Kyse on kiteytetysti kahdesta merkittävästä yhteiskunnallisesta muutoksesta: (1) rakenteellisesta muutoksesta, jossa vertikaalinen ”ylhäältä alas” -ohjaus muuttuu horisontaaliseksi verkostoitumiseksi ja itseohjautuvuudeksi ja (2) toimintatavallisesta muutoksesta, jossa keskitetty vallankäyttö purkautuu ja valta hajautuu verkostoille. Urheilu- ja liikuntaihmisille tämä tarkoittaa sitä, että toiminnan lähtökohdaksi tulee urheilija ja liikkuja, ei organisaatio ja sen tarjonta. Ratkaisevaa on se, miten eri toimijat kuten seurat, järjestöt, koulut ja kunnat tukevat resursseillaan ja osaamisellaan urheilijaa ja liikkujaa tämän arkisessa urheilemisessa ja liikkumisessa. Suomalainen yhteiskunta tulee kokemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana melkoisen murroksen. Hyvinvointipalvelujen tuottamisen markkinat jaetaan uudelleen, odotuksia syntyy sekä yksityisten yritysten että seurojen ja järjestöjen suuntaan. Vaikka muutos tuntuu ehkä uhkaavalta, on liikuntakulttuurin toimijoilla merkittäviä valtteja käsissään. Liikunta ja urheilu ovat edelleen lasten ja nuorten ylivoimaisesti suosituin harrastus. Liikunta on keskeinen osa aikuisten ja ikääntyvien aktiivista elämäntapaa. Kansalaistoiminnalle on edelleen kysyntää, ihmiset haluavat olla mukana heille itselleen merkityksellisessä toiminnassa. Hyvinvointi palvelujen kysynnän ennakoidaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosina. Liikunta-alan yksityiset markkinat ovat suuruudeltaan 5,5 miljardia euroa ja ne ovat yksi nopeimmin kasvavista toimialoista Suomessa. Menestyminen tulevaisuuden kisassa edellyttää uudenlaista ajattelua. Ensinnäkin se edellyttää jäsen-, asiakas- tai toimintalähtöisyyttä. Seurat ja järjestöt eivät ole itsetarkoituksia vaan ihmistä ja hänen liikkumistaan ja urheilemistaan varten. Toiseksi, hallinnolliset rajat ja siilot on ylitettävä, verkostoituminen yli laji- ja seurarajojen on huomisen suuri mahdollisuus. Kolmanneksi, on huolella mietittävä minkälaisessa toiminnassa halutaan tulevaisuudessa olla mukana. Starbucks -kahvilaketju oivalsi, että he eivät ole mukana kahvibisneksessä, eivätkä edes palvelubisneksessä vaan merkitysbisneksessä. Tuote ei ole ytimessä, vaan ihminen. Olennaista ei ole kahvi, vaan sen luomat inhimilliset merkitykset ja kokemukset. Missä ”bisneksessä” tai toiminnassa me olemme mukana tulevaisuudessa: liikunta- ja urheilutoiminnassa, hyvinvointitoiminnassa, merkitystoiminnassa tai jopa onnellisuustoiminnassa? Ovatko liikunta, urheilu ja kansalaistoiminta itseisarvoisia ydintoimintojamme vai paremminkin väline inhimillisiin merkityksiin tai onnellisuuteen? Juha Heikkala Asiantuntija, ennakointi Valo, Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2/2014 Marraskuu Liikkuva Päijät- Häme | 5
Liikkuva Päijät-Häme | 2 • 2014
To see the actual publication please follow the link above