”Kaksi verkkaisesti toimivaa nuohoojaa toimivat tuottavammin erillään kuin kaksi vikkelää yhdessä. ” KORJAUSRAKENTAMINEN | 9 tärkeää tuntea alueensa hormit ja tulisijat perusteellisesti ja dokumentoida kaikki huolella, säästöt jäävät näennäisiksi. Kyse on siitä, että logistiikkakin on suunniteltava huolella. Ennen kaikkea on kuitenkin opittava tarkistamaan kiinteistöjen paloturvallisuus ikään kuin palotarkastajan silmällä, Palander pohtii. Piirinuohousjärjestelmä on pelastuslaitosten ja kuntien organisoima, ja kunkin piirin nuohooja on lähtökohtaisesti valittu tiukoin kriteerein. Pelastuslaitos tai kunta määrittelee nuohoustaksat, ja nuohoojat pyrkivät näissä raameissa tekemään työnsä tuottavasti ja samalla tarkasti. Kustannustehokkuus on kunniassaan, sillä perustaksa nuohottavalta kohteelta on tyypillisesti vajaan 40 euron ja runsaan 50 euron välillä. – Tiukasta taksoituksesta seuraa muun muassa se, että ammattimiehet liikkuvat kohteissa yksin. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kaksi verkkaisesti toimivaa nuohoojaa toimivat tuottavammin erillään kuin kaksi vikkelää yhdessä. Yksin työskentely tuo toisaalta haasteita työturvallisuudelle, jonka huomioon ottaminen on tietysti osa ammattitaitoa. ASIANTUNTIJAKIN SUOJAUTUU Tavanomaisimmassa työtehtävässään nuohooja on ainoana koko ”työmaalla”, siis nuohoamassa kiinteistön savuhormeja ja tulisijoja. Vaikka laki määrää kiinteistön käyttäjän huolehtimaan siitä, että hormit ja tulisijat tulevat nuohotuiksi joka vuosi, ei ole Palanderin mukaan lainkaan harvinaista, että asiakas on tehnyt päätöksen ”välivuodesta”, koska tulisijoja on käytetty hänen mielestään liian vähän. – Jokavuotisissakin nuohouksissa on varauduttava nokiseen toimenpiteeseen, joka toisinaan voi olla samalla työtapaturma tai -terveysriski. Näin ei ole normaaleissa asuinkohteissa yleensä ole, mutta esimerkiksi teollisuuskohteissa tilanne voi olla toinen. Aikanaan sain rikkiliejua molempiin silmiin, mikä onneksi hoitui pikaisella huuhtelulla. Nykyään tulee itsekin varauduttua huolellisemmin tällaisiin yllätyksiin, ja esimerkiksi silmä- ja korvatuu, minkä seurauksena talvella puolestaan ei olisi nuohousta. Palander perustelee nuivaa suhtautumistaan pelkällä hinnalla kisaamiseen myös sillä, että kyse on ihmishenkien turvaamisesta, joka voi ääritapauksessa olla kiinni sitä, onko hormit nuohottu ja tarkastettu vai sutaistu mahdollisimman halvalla mitään huomioimatta. – Kokenut piirinuohooja, joka usein on nuohoojamestariksi kouluttautunut, harvoin tarvitsee tarkkoja listoja tai karttoja käyntiensä tueksi. Oleellista joka tapauksessa on se, että kaikki nuohousten yhteydessä havainnoidut seikat tulevat kunnolla dokumentoiduiksi, vioista ja puutteista ilmoitetaan asukkaalle ja pelastuslaitokselle. Tämä on tuiki tärkeää nuohouksen päätarkoitusten toteutumiseksi eli ihmishenkien varjelemiseksi ja omaisuuden suojaamiseksi. Pekka Palander edustaa elämänasenteeltaan perinteisiä arvoja siinä mielessä, että hän arvostaa pitkäjänteistä omistautumista henkilökohtaisesti tärkeille asioille. Isoisältä asti periytyneen nuohoojan ammatin lisäksi hän toteuttaa tätä periaatetta karateharrastuksen parissa. Sekin alkoi jo 1970-luvulla ja on jatkunut kotitalon rakentamisen tiimoille osunutta useiden vuosien mittaista taukoa lukuun ottamatta näihin päiviin asti. Hän näkee jopa etäisiä yhteyksiä nuohoamisen ja karatelajin välillä. – Kummassakin tarvitaan myös alitajuista näkemystä. Vastaavasti kuin katolla tai tulisijan ääressä näkee kokeneella silmällä kaiken tarvittavan, karateottelussakin pärjää selkäytimellä – tosin ei ilman tekniikan hallintaa, hän pohtii. Palander innostuu luennoimaan karaten tyylisuuntien hienovaraisista eroista; itse hän on shukokai-tyylin harrastaja. – Shukokaissa olennaista on iskuvoiman maksimoiminen, mikä onnistuu optimaalisella seisoma-asennolla, Palander toteaa ja intoutuu rinnastamaan nuohooja ammattinimikkeitä karatekojen vyön väreihin: nuohoojatutkinnon suorittanut ammattilainen on kuin ruskean vyön karateka, nuohoojamestarin oltava yhtä pätevä ammatissaan kuin mustan vyön karateka tatamimatolla. "Yhä tavallisempia ovat korjauskohteet, joissa ei ole käytettävissä luotettavia dokumentteja hormien paikoista." suojukset ovat vakiovarusteina niin itsellä kuin palkkalaisillanikin, Palander kertoo. Hänen yrityksensä Espoon Nuohouksen palveluksessa on nuohoojamestarin itsensä lisäksi neljä nuohoojatutkinnon suorittanutta ammattilaista sekä yksi piakkoin valmistuva nuohoojaoppilas. Itse hän keskittyy hallinnon lisäksi erikoiskohteisiin, kuten pannuhuoneiden nuohouksiin sekä esimerkiksi korjaustyömailla tarvittaviin asiantuntijatehtäviin. – Yhä tavallisempia ovat korjauskohteet, joissa ei ole käytettävissä luotettavia dokumentteja hormien paikoista. Savukokeiden ja kokemuspohjaisen päättelyn avulla paikat saa selville luotettavasti. Työmaalla on sitten vain huolehdittava siitä, ettei esimerkiksi joku aliurakoitsija tee reikiä vääriin paikkoihin, mikä pahimmillaan voi aiheuttaa savun kulkeutumiseen käytössä oleviin tiloihin. Tällaisiin virheisiin olen ikävä kyllä ajoittain törmännyt. MUSTAN VYÖN MESTARI Pekka Palander puhuu ”harmonian rikkomisesta”, kun hän harmittelee toimivan piirinuohousjärjestelmän mahdollista avaamista epäterveeseen hintakilpailuun. Tällainen ratkaisu johtaisi hänen mukaansa myös siihen, että syksysesonki ruuhkau- Pekka Palander alaisineen tuntee läntisen Espoon.
Korjausrakentaminen | 2014 • 3
To see the actual publication please follow the link above