A M M AT T I L A I N E N T Y Ö S S Ä Ä N d NUOHOOJA Pekka Palander nuohoaa kolmannessa polvessa Kiinteistön omistajalle nuohoojakäynti on jokavuotinen lakisääteinen tarkistus. Korjaustyömailla kokeneelle nuohoojamestarille on käyttöä, kun on selvitettävä luotettavasti vanhojen hormien paikat. Teksti ja kuvat: Vesa Tompuri 8 | KORJAUSRAKENTAMINEN Nuohoojan ammatti on viimeisiä käsityöammatteja, jonka oppimisessa ja organisoinnissa vuosisataiset perinteet ovat kunniassaan. Oppi siirtyy usein isältä pojalle, toisinaan pidemmässäkin sukupolvikierrossa. Läntisessä Espoossa yli 30 vuotta nuohonnut Pekka Palander on tästä elävä esimerkki. – Isoisä aloitti Hartolassa 1930-luvulla, jolloin ensimmäinen palolaki astui voimaan. Isä teki yli 50 vuotta kestäneen uran nuohoojamestarina Lahdessa ja täällä Espoossa, jossa itse olen työskennellyt 1970-luvun lopulta lähtien, osan tästä ajasta isän palkkalistoilla, Palander kertoo ja jää pohtimaan, siirtyykö ammatti vielä neljännelle sukupolvelle eli nyt lukiota käyvälle pojalle. Edellytyksiä nuohoojan ammatin menestyksekkäälle harjoittamiselle ovat Palanderin mukaansa kaikkea muuta kuin helpot, jos piirinuohous lopetetaan. Hän ei vastusta vapaata kilpailua periaatteessa, mutta pitää perinteisten piirinuohousrajojen liian äkkinäistä rikkomista harkitsemattomana. – Viime aikoina on ilmennyt sellaista, että kokemattomia ja ilman ammattitutkintoa olevia ”nuohoojia” on pyrkinyt markkinoille ”pyydä tarjous” –periaatteella, vieläpä piirinuohousalueilla. Tämäntyyppisessä toiminnassa, jossa on äärimmäisen Katolle kiipeäminen ja siellä työskentely ei Pekka Palanderia huimaa.
Korjausrakentaminen | 2014 • 3
To see the actual publication please follow the link above