KORJAUSRAKENTAMINEN | 2 1 Rakennuksen käyttäjä maksaa viime kädessä rakentamiseen ja ylläpitoon osallistuvien ammattilaisten palkat, aina kiinteistösijoittajasta yksittäiseen rakennusmieheen. Kuitenkin nykyinen rakennushankeprosessi on viritetty siten, että jokaisella toimijalla on mielessä lähinnä oman katteen maksimointi. Pääosa nykyisistä ohjeistuksista, dokumenttimalleista ja rakennuttamisen koulutuksesta pohjaa nykyiseen vakiintuneeseen rakentamistapaan. Rakennushankkeen käynnistää tilaaja, joka kilpailuttaa rakennuttajan, joka puolestaan kilpailuttaa suunnittelijat. Kun suunnitelmat ovat riittävän pitkällä, kilpailutetaan päätoteuttaja, joka edelleen kilpailuttaa aliurakoitsijat. Jossain matkan varrella kilpailutetaan huoltoliikkeet ja muut ylläpitopalvelut. Alussa saatetaan kysellä rakennuksen käyttäjältä vähän lähtötietoja. Lopussa, käyttäjän tahtotilan alkaessa kiteytyä, tehdään muutostöitä, joilla paikkaillaan lopputulosta. Sen jälkeen rakennus tuupataan käyttöön 30–50 vuodeksi, kunnes se taas peruskorjataan. Rakennus tuottaa käyttöaikanaan sen arvon, josta käyttäjä tai asukas maksaa vastikkeen tai pääoman muodossa. Sitä vastaan syntyy kustannuksia; suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttökustannukset. Kun ne mielletään pelkästään kustannuksiksi, on loogista kilpailuttaa jokainen palvelu ja valita halvin. Ainoa tapa lisätä arvoa on siis pienentää kustannuksia. KAIKILLE SAMA TAVOITE? Opiskeluvuosina tein haastattelusarjaa rakennusalan senioreista. Kuulin, kuinka esimerkiksi vesivoimaloita rakennettiin keskelle korpea. Ei silloin ollut ketään, jolta voisi laitoksen rakentamisen tilata, vaan kaikki piti tehdä itse. Palkattiin väki ja koneet, tehtiin asuntola metsään ja rakennettiin iso pato sähkömyllyineen. Visiona oli saada putken päästä sähköä. Sen eteen tehtiin mitä tarvittiin sotien jälkeisen jälleenrakentamisen hengessä. Nyt erästäkin voimalaitosta tehtäessä vaikuttaa, että se työllistää enemmän juristeja kuin varsinaisia rakentajia. Ja valmista ei tahdo tulla, vaikka oltiin ostavinaan avaimet käteen -kokonaistoimitus. Ajateltiinkohan taas, että halpa hinta on pääasia ja loppu hoituu itsestään, kunhan on vedenpitävät sopimukset. Mitä jos nykyisetkin rakennushankkeet organisoitaisiin ilman palastelua ja eri suuntaan vetäviä sopimuksia? Jos kaikki tekisivätkin työtä saman tavoitteen eteen, kuin yhdessä organisaatiossa? Jos käyttäjä olisi kuningas, ja kaikki tehtäisiin sen eteen, että rakennuksen tuottama arvo sen käyttäjille olisi mahdollisimman suuri koko elinkaaren aikana? Silloin voisi olla epäolennaista, maksaako vaikka suunnittelu vähän enemmän, jos sillä saadaan parempi lopputulos. RYM Sisäympäristö -ohjelmassa puhutaan käyttäjälähtöisestä rakentamisprosessista. Ensimmäiseksi ei kysytä mitä tiloja käyttäjä tarvitsee, vaan millaista käyttäjän toiminta on 5–10 vuoden kuluttua. Sitten mietitään yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa, millaiset tilaratkaisut tukevat tulevaa toimintaa parhaalla tavalla. Rinnan suunnittelun kanssa toteutetaan käyttäjän oma kehityshanke, jossa kehitetään prosesseja ja opetellaan hyödyntämään uusia tiloja. Välillä vedetään yhteen, kehittyvätkö käyttäjän toiminnan ja tulevien tilojen suunnittelu samaan suuntaan. Rakennushanketta ei siis toteuteta vain välittömän tilatarpeen tyydyttämiseksi, vaan sen luoma muutostilanne hyödynnetään myös käyttäjän toiminnan nostamiseksi uudelle tasolle. Näin rakennus ei ole vain kulu, vaan tuotantoväline, jonka hyvyyttä mitataan sen käyttäjälle luomalla lisäarvolla. Siihen maailmaan ei varmastikaan ole paluuta, jossa tilaaja palkkaa rakentajat omaan organisaatioonsa. Uusilla integroivilla toteutusmalleilla osapuolet voidaan kuitenkin sitouttaa ja kannustaa toimimaan kuin yhdessä projektiorganisaatiossa. Se vaatii uudenlaista yhteistyötä rakennusalan ammattilaisten, organisaatioiden kehittäjien ja käyttäjien toiminnan erikoisosaajien kesken sekä sen mahdollistavaa toimintakulttuuria ja osaamista. Myös kaupallisia malleja ja kannusteita tulisi kehittää siihen suuntaan, että palkittaisiin enemmän käyttäjälle tuotettavasta arvosta kuin halvalla tekemisestä. Tällaisen uuden rakentamiskulttuurin luomiseksi otetaan vasta hapuilevia ensiaskelia. Toivoa sopii, että kehitys jatkuu, sillä sitä kautta meidän on mahdollista nousta maailman huipulle, ei halvimpina, vaan eniten lisäarvoa luovina rakentajina. Juha Salminen TkT, kehitysjohtaja Const i Yht iöt KOLUMNI 3/2014 RAKENNUSMEDIA.FI Käyttäjälähtöisyys uudistaa rakentamiskulttuuria HAPUILEVIA ENSIASKELIA OTETAAN! Mitä jos nykyisetkin rakennushankkeet organisoitaisiin ilman palastelua ja eri suuntaan vetäviä sopimuksia?
Korjausrakentaminen | 2014 • 3
To see the actual publication please follow the link above