Uimahypyissä kasvussa uusi lupaava aalit,Uimahyppyjen arvokilpailumenestys 2000-luvulla nojasi erityisesti Joona Puhakan loistokkaaseen uraan. Ensimmäisenä suomalaisena EM-kultaan ja MM-mitaleille hypännyt Puhakka saavutti urallaan kahdeksan arvokilpailumitalia. Yhdennentoista altaanvälin aikajaksolla Puhakka saavutti vuonna 2006 Budapestista EM-kultaa metrin laudalla ja pronssia kolmelta metriltä sekä 2008 Eindhovenin EMkilpailuista hopeaa metriltä ja pronssia kolmelta metriltä. Nämä arvokisamitalit jäivät vuonna 2009 uransa lopettaneen Puhakan viimeisiksi. – Joona oli rauhallinen urheilija, joka pystyi hyvin keskittymään. Hänellä oli erinomainen avaruudellinen hahmottamiskyky, ja hän oli vahva myös fyysisissä ominaisuuksissa, kuten voimassa ja liikkuvuudessa, kommentoi uimahyppyjen asiantuntijaryhmän jäsen ja tiiviisti lajissa mukana ollut Jouni Seppänen. Edellinen suomalainen olympiaedustus uimahypyissä oli Pekingissä 2008. Puhakka selvitti silloin tiensä 3 metrin laudalla semifinaaliin, mutta epäonnistui sarjansa yhdessä hypyssä, joka maksoi finaalipaikan. Puhakka oli 13. ja jäi juuri loppukilpailun ulkopuolelle. – Epäonnistuminen oli suuri harmi. Joona oli tuolloin erinomaisessa kunnossa, Seppänen muistelee. Putiginin kasvatit Puhakka harjoitteli aikoinaan Arizona State Universityssä Yhdysvalloissa. Samoilla jäljillä on 20-vuotias Heikki Mäkikallio, joka on Puhakan jälkeen ainoa suomalainen arvokisamitalisti. Nyt Arizonassa valmentautuva Mäkikallio hyppäsi nuorten EM-pronssille 10 metrin kerroshypyissä kotikisoissa vuonna 2010. 24 01.2016 Mäkikallion taustalla on vaikuttanut vahvasti valmentaja Juri Putigin, joka valmensi pitkään Oulussa, Mäkikallion kasvattajaseurassa. Putiginin tekemä työ ja Ukrainasta saatu osaaminen näkyy myös nyt Aurajoen Uintia edustavan Jouni Kallungin taustalla. – Jouni tavoittelee paikkaa Rion olympialaisiin. Hän on lahjakas hyppääjä, mutta systeemi on julma – on vain yksi kilpailu, jossa täytyy menestyä, Seppänen kertoo. Naisten nykymenestyksestä vastaavat Tiirojen Iira Laatunen ja Vantaa Divingin Taina Karvonen, jotka edustivat Suomea ensi kertaa MM-tasolla kesällä 2015. He ovat Euroopan finaalitasoa kolmen metrin parihypyissä ja ovat maistaneet EM-finaaleja myös henkilökohtaisilla ponnahduslaudoilla. Uimahypyissä satsattu valmennukseen Kun aiemmin kärki oli kapea, niin viime vuosina toiminta on lähtenyt kehittymään ammattimaisempaan suuntaan. Lasten valmennus on ollut voimakkaassa kehityksessä. – Suurin muutos on tullut lasten valmennukseen. Aiemmin edettiin saman valmentajan kanssa monia vuosia. Nyt kootaan lapsille sopivia ryhmiä tason mukaisesti, joka tukee kehittymistä. Vuonna 2013 saatiin valmennuksellisesti suuri vahvistus, kun lajiin palkattiin Uimaliiton, Tiirojen ja Olympiakomitean yhteistyöllä nuorten olympiavalmentajaksi Satu Uusitalo. – Sadun palkkaaminen oli iso asia. Hän on tehnyt aivan huikeaa työtä valmennuksen ja lajin eteen, Seppänen kiittelee. Kesällä 2015 valmistunut Huipulle tähtäävän uimahyppääjän polku on tuorein työkalu lajin valmennuksen kehittämisessä. tuotettiin uimahyppyjen starttipaketti ja käynnistettiin vesijuoksukoulutustuotteen tuottaminen. Toiminnan ammattimaistumisen ohella myös seurafuusiot jatkuivat. Vuonna 2005 syntyi espoolaisten uimaseurojen fuusio Uinti Espoo – Esbo Sim, tuttavallisemmin Cetus. Vuonna 2007 Simmis United sulautui osaksi Helsingfors Simsällskapia. Vesis-projektilla lisää pelaajia altaille Vuosi 2007 käynnisti vesipallossa Vesis-projektin lajin harrastajamäärien kasvattamiseksi. Tavoitteena oli tavoittaa mahdollisimman moni lapsi ja nuori harrastamaan uintiliikuntaa yhdessä joukkueena, pelaten. Tuoda laji lähelle lasta ja tehdä harrastuksesta hauskaa lasten ehdoilla. Vesipallosta kehitettiin alkeismuoto ”Vesis”, joka olisi helpompi ottaa seurojen tarjontaan. MM-kilpailut lievä pettymys – EM-Debrecenistä kultaa Kilpauinnin puolella arvokisavuosi 2007 starttasi maaliskuussa Australian Melbournessa uinnin MM-kilpailuilla. Uimareita oli joukkueessa vain kolme: Hanna-Maria Seppälä, Matti Rajakylä ja Jere Hård. Paras sijoitus oli Seppälän 12. sija 100 metrin vapaauinnissa. Uimahyppyjen puolella tavoiteltiin mitalia ja paikkaa Pekingin olympialaisiin (2008), joista kumpikaan ei täyttynyt. Paras sijoitus oli Ville Vahtolan ja Joona Puhakan 10. sija kolmen metrin parihypyissä. Lyhyen radan EM-kilpailuissa katkeamaton mitaliketju sai edelleen jatkoa, kun joulukuussa Unkarin Debrecenissä Hanna-Maria Seppälä voitti kultaa 100 metrin sekauinnissa jo kolmannen kerran peräkkäin. Aika 1.00,20 oli uusi Suomen ja Pohjoismaiden ennätys. Unicef Team London Vuonna 2007 käynnistettiin Unicef Team London -projekti, jonka tavoite häämötti Lontoon 2012 olympiauinneissa. Tavoitteena oli saada kahdeksan uimaria olympiajoukkueeseen ja saavuttaa kaksi mitalia. Ryhmään valittiin 34 uimaria. Projektin ohjausryhmään Olympiakomitean edustajana kuului Asko Härkönen. Käytännön toimintaa toteutettiin leireillä ja kilpailuissa. Toimintaan tuotiin mukaan asiantuntijoita muun muassa
Uinti | 2016 No 1
To see the actual publication please follow the link above