01.2016 23 Neliosainen juttusarja kokoaa lähihistorian palaset. Suomelta kisoihin osallistui kaikkien aikojen suurin, 30 uimaria käsittänyt, kisajoukkue, joista suuri osa oli kansainvälisten arvokilpailujen ensikertalaisia. Hanna-Maria Seppälä kruunasi kisat 100 m sekauinnin mestaruudellaan ja 50 m vapaauinnin pronssimitalillaan. Miesten sekauintiviestijoukkue – Tero Räty, Jarno Pihlava, Jere Hård ja Matti Rajakylä – ui upeasti hopealle yleisön vahvan kannustuksen saattelemana. – Kotikisat antavat aina uimareille ja valmentajille lisämotivaatiota. On sellainen näyttämisen paikka, jossa halutaan kotiyleisön edessä onnistua. Mitalit toivat lisätunnelmaa kisoihin ja kokonaisuus onnistui hyvin. Suomessa osataan järjestää isoja tapahtumia, kilpailuista vastannut Mikkola muistelee. Taloudellisesi kilpailut tuottivat tappiota. – Tappiota tuli noin 40 000 euroa. Yhtenä syynä oli se, että jouduimme ostamaan halliin tekniikkaa ulkopuolelta enemmän kuin oli ajateltu, mutta näistä kisoista opittiin järjestelyjen kannalta paljon, Mikkola kertoo ja viittaa myöhempien vuosien taloudellisesti erinomaisesti onnistuneisiin kotikisoihin. Yhtenä merkittävänä virstanpylväänä kotikisoissa oli Jani Sievisen uran päätös. Sievinen kauhoi jäähyväiskilpailussaan 100 metrin sekauinnissa viidenneksi ajalla 54,41. Näin 31 arvokilpailumitalia voittanut uinti-ikoni sai päättää kilpauransa huikean kannustuksen ja arvostuksen saattelemana, kotiyleisön edessä. Strategiasta toteutukseen Vuonna 2006 käynnistyi uuden Uintiurheilu ja -liikunta 2012 -ohjelman toteuttaminen, jossa tavoitteina olivat erityisesti uimaseurojen toiminnan ja huippu-uintiurheilun kehittäminen, uintiurheilun myönteisen arvostuksen vahvistaminen, vesitilan varmistaminen uimaseurojen käyttöön, asiantuntemuksen hyödyntäminen sekä ammattimaisuuden lisääminen. Rolf Mikkola oli myös mukana strategian laatimisessa. – Viiden-kuuden vuoden välein on tehty strategioita. Ensimmäinen oli uintiurheilu 2000. Yhtenä huikeana tavoitteena oli siinä silloin, että Suomi saa yhden arvokisamitalin vuoteen -96 mennessä. Urheiluvaikuttaja Kalevi Tuominen siitä totesi, että se on ihan höpö höpö -tavoite. No, vuonna 1991 se mitali tuli, muistelee Mikkola Jani Sievisen Euroopan mestaruutta 50 metrin selkäuinnissa Saksan Gelsenkirchenistä. – Kyllä strategioilla on tietty arvo. Kun on selkeät tavoitteet ja ne saadaan jalkautettua alas, niin se antaa luottamusta myös tekijöille. – Otin kerran esille vanhan tavoitteet vuodelta -40. Ihan samanlaisia ne olivat silloin kuin nykyään, mutta nyt on uudet toimintatavat. 40-luvulla oli yksi ainoa toimihenkilö ja itsekin olin alkuun ainoa. Tänä päivänä henkilöresursseja on ihan eri määrä ja se antaa aivan toisenlaisen mahdollisuuden strategian jalkauttamiseen. Seuratoiminta ammattimaistuu Uimaseurojen toiminnan ammattimaistuminen jatkoi kiihtymistään. Tätä osoitti vahvasti täysipäiväisten seura-ammattilaisten määrän suuri kasvu. Vuonna 2006 heitä oli Uimaliiton jäsenseuroissa seuroissa jo lähes sata, yli kolme kertaa enemmän kuin vuosituhannen alussa. Tänä päivänä luku on lähempänä 150:tä. Syyskokouksen 2007 yhteydessä järjestettiin Uidaan yhdessä -seminaari teemana seuratoiminnan ammattimaistuminen. Seurojen menestymisessä nähtiin keskeisessä roolissa toimijoiden osaaminen. Liiton koulutuspalveluita kehitettiin vahvasti vuoden 2007 aikana: mm. uusittiin uinnin taso II- ja IIIkoulutus sekä vesipeuhulan ja vesirallin kouluttajien materi- Mäkelänrinteen uintikeskus toimi upeana näyttämönä vuoden 2006 lyhyen radan EM-uinneille. Ippe Natunen jatkoi Petteri Laineen päättämää työtä uinnin valmennuspäällikkönä vuodesta 2007 alkaen. Jani Sievinen sai upean muiston lopettaessaan uransa kotiyleisön edessä Helsingin EM-uinneissa 2006.
Uinti | 2016 No 1
To see the actual publication please follow the link above