Vesa Laitinen valtakunnallinen pääluottamusmies Finrail Oy vesa.laitinen@finrail.fi RAUTATIEVIRKAMIES 1 / 2017 27 ►Luottamuksella Metrin halko Muistan nuoruudessani ihmetelleeni partioleirillä erään osallistujan toimintaa. Hän käveli missä sattui, onnellisesti hymyillen ja vihellellen halko kainalossaan. Ensimmäinen reaktio oli luonnollinen, ”onkohan tolla kaikki muumit laaksossa?” Kun sama toistui leiristä toiseen, aloin kiinnittää tarkempaa huomiota kaverin tekemisiin. Hän ei osallistunut kerta kaikkiaan mihinkään, mikä ei häntä kiinnostanut. Nakki ei vaan napsahtanut hänelle koskaan. Ikävät perunateatterit ja kaikki muukin jäi meille muille. Miten hän tässä onnistui? Viimein uskaltauduin kysymään asiaa häneltä ja nauraen kaveri kertoi: ” Koska minulla on aina tämä puunpala, mikä milloinkin mukanani, ajattelevat kaikki minun olevan menossa touhuamaan jotain sellaista mihin kulloistakin puunpalaa tarvitaan. Siksi minä pääsen aika paljon helpommalla kuin te kaikki muut ja voin tehdä ja osallistua siihen, mikä milloinkin minua sattuu huvittamaan.” Aluksi harmitti, sitten nauratti. Kaveri oli keksinyt helpon keinon laistaa muille lankeavista ikävistäkin velvollisuuksista. Eihän se tasapuolista ollut, mutta nerokkaalla ja yksinkertaisella tavalla toteutettu tapa välttää velvollisuuksia. Voiko nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä toimia samalla tavalla? Eipä taida… Vastuut ja velvollisuudet tuovat vapaassa maailmassa myös oikeuksia. Kun teet jotain sääntöjen mukaan, on sinulla oikeus tehdä jotain muuta. Esimerkiksi sopii normi kriminaali, joka menettää oikeutensa vapauteen toimiessaan yhdessä sovittuja normeja, lakeja ja asetuksia, vastaan. Tehdessämme töitä vastuidemme mukaisesti, saamme vastaavasti palkkaa, sekin on oikeus. Finrail vietti esimies- ja asiantuntijapäivät Tampereella tammikuussa. Yksi keskustelun aiheista oli, millainen työpaikka Finrail on viiden vuoden päästä. Yksimielinen toteamus oli, että hieno paikkahan se on töissä olla, enää piti vaan määritellä kuinka hyvä. Osallistujien joukosta nousi esiin tavoite: Ollaan Suomen paras työpaikka. Ei huono tavoite ollenkaan! Miten Suomen paras työpaikka luodaan? Onko jotain, miten jokainen voisi omilla toimillaan edesauttaa tavoitteen saavuttamista? Minulla ei suoria vastauksia näihin kysymyksiin ole. Onhan jokaisella meistä hieman omanlaisensa käsite siitä hyvästä. Joku kaipaa vapautta, joku tarkkoja sääntöjä ja ohjausta. Tavoite eli hetken aikaa tämänkaltaisena kunnes viimeisenä keskusteluun otti osaa myös Pertti Saarela. Pertille ei suomen paras kelpaa, tavoitteeksi hän esitti ”ainakin Pohjoismaiden paras työpaikka”. Uskon, että jokainen meistä toivoo tämän tavoitteen toteutuvan. Laitetaanpas sitten hihat heilumaan, että tavoitteeseen päästään! Vesku Jk. Tuo halonkantajakaverini ei päässyt syrjäytyneiden listalle, vaan ponnisti yliopistoon ja toimii nykyään opettajana.
RVL | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above