RAUTATIEVIRKAMIES 3 / 2016 29 Onneksi nuo puritaaniset ajat ovat suurelta osin historiaa. Mutta monet vanhemman ikäluokan työntekijät muistavat ne vielä. Välillä on varmasti vaikeaa uskoa, että nykyisin on suotavaa ja erittäin toivottavaa käyttää omia aivojaan. Pitäisi uskaltaa toteuttaa ja käyttää persoonallista otetta varsinkin asiakaspalvelutehtävässä. Tässä kohtaammekin ongelman. Kaikki ihmiset eivät suhtaudu työhönsä samalla tavalla. Työtavat ja oma temperamentti ovat asioita, joita on vaikea muuttaa. Tänä päivänä jokaisen pitäisi olla synnynnäinen johtaja. Pitäisi osata johtaa omaa työtään. Monet ovat sitä mieltä, että työnjohto on työnantajan velvollisuus. Työssään voi parhaiten sellainen, jolla on jonkinlainen varasuunnitelma kaiken varalle. Kenellekään ei tänä päivänä voi taata varmaa työpaikkaa missään yrityksessä. Elämme kvartaalitaloudessa, seuraava vuosineljännes voi muuttaa kaiken. Aloitin tämän kirjoittamisen pari viikkoa sitten samalla iloiten siitä, että RVL:n osalta vuosi on mennyt ilman irtisanomisiin johtaneita yt-neuvotteluja. Tänäänpä tämä illuusio sitten päättyi. Kunnossapidossa alkavat neuvottelut, joissa vähennystarve on 25 henkilöä toimihenkilöistä. Osa heistä kuuluu joukkoomme. Miten nämä uutiset eivät voisi olla jälleen kerran vaikuttamatta työtyytyväisyyteen millä tahansa VR:n toimialalla? Miten työnantaja voi samalla olettaa että työtyytyväisyys ja työhön sitoutuminen kasvaisivat? Miksi sitoutua yritykseen, jossa kukaan ei kuitenkaan voi taata oman työnsä jatkuvuutta? Jotta työssä olisi hyvä olla, sitä pitää jonkun arvostaa. Ja koska teemme työtä työnantajallemme, sieltä sitä kiitostakin pitäisi saada. Pelkkä saldo pankkitilillä ei ole riittävä hyvinvoinnin lähde. Ensi vuonna VR aikoo panostaa esimiestyöhön. Jos oma esimies ei arvosta työntekijäänsä, kuka sitten? Jos oma esimies ei arvosta työntekijäänsä, kuka sitten?
RVL | 2016 • 4
To see the actual publication please follow the link above