Pro terveys 29 Myös myötätunto hoitaa Sairaanhoitajan ja potilaan välinen suhde on merkittävä potilaskeskeisessä hoidossa. Viime aikoina on kansainvälisesti herännyt huoli siitä, etteivät kaikki hoitotyössä kykene toimimaan pätevästi niin kutsutusta teknisen osaamisen näkökulmasta ja olla samalla myötätuntoisia. On käynnistynyt halu ottaa suunta takaisin hoitotyön keskeisiin elementteihin, myötätuntoiseen hoitamiseen sekä kykyyn osoittaa tämä myötätunto ammatillisessa toiminnassa. Tehokkaan hoitotyön taustalla on sairaanhoitajan kyky luoda hyvä hoitosuhde potilaaseen. (Wiechula ym. 2016.) Vuorovaikutuksen, kommunikaation ja hyvän hoitosuhteen merkitys hoitamiselle on ollut painotettuna hoitotieteilijöiden parissa jo 1800-luvulta Florence Nightingaleista asti ja nämä korostuvat edelleen eri hoitotyön teorioissa (katso esimerkiksi Imogene King, Afaf Meleis, Ida Jean Orlando, Hildegard Peplau, Sister Callista Roy ja Jean Watson). Potilaat ymmärtävät teknisen osaamisen ja myötätunnon eron hoitamisessa ja kaipaavat teknisen osaamisen lisäksi myötätuntoa sairaanhoitajalta (Peplau 1997, Wiechula ym. 2016). Potilaan ja sairaanhoitajan välisen suhteen merkitys tulisi tunnustaa kaikessa hoitamisessa ja hoitajan käytöksen tulisi vastata niitä arvoja ja asenteita, jotka potilaan mielestä tukevat hyvää potilas-hoitaja -suhdetta. On tärkeää, että hoitaja on tietoinen potilaan odotuksista suhdetta kohtaan, jotta hän tarvittaessa voi muokata omaa toimintaansa ja asenteitaan vastaamaan näitä odotuksia (Fleischer ym. 2009, Wiechula ym. 2016). On kuitenkin käytännön haasteita tunnistaa potilaan tarpeet. Sairaanhoitajan oma käsitys käytettävissä olevasta ajasta on yhteydessä siihen, kuinka hän hankkii tietoa LAURA-MARIA PELTONEN tohtorikoulutettava Hoitotieteen laitos Turun yliopisto potilaasta ja muodostaa ymmärryksen potilaan tarpeista. Tähän tiedon hankintaan on yhteydessä myös se, minkä asteinen, kuinka pysyvä ja miten jatkuva hoitosuhde on (Zolnierek 2014). Potilaan ja sairaanhoitajan välinen vuorovaikutus vaikuttaa potilaan käsitykseen omasta terveydestään, itsestään huolehtimiseen ja hoidon laatuun (esim. Fleischer ym. 2009, Currie ym. 2015, Bentley ym. 2016, Wiechula ym. 2016). Tutkimusten mukaan vuorovaikutus on potilaille tärkeää osa hoitoa. Potilaat haluavat sairaanhoitajan, joka on aito, kiireetön, käytettävissä ja valmis keskustelemaan heidän kanssaan. Potilaat haluavat myös, että heitä arvostetaan yksilöinä ja ettei heitä kohdella esineinä. (Shattell 2004.) Vastikään julkaistun aiemmista kirjallisuuskatsauksista koostuvan katsauksen mukaan, myötätuntoiseen hoitosuhteeseen vaikuttavat potilaan ja hoitajan odotukset ja arvomaailma, hoitajan tieto ja osaaminen, kommunikaatio, tilanne sekä hoitosuhteen vaikutus potilaaseen, omaiseen ja hoitajaan (Wiechula ym. 2016). Aiempien katsausten mukaan vuorovaikutuksen laatuun vaikuttavat lisäksi valta, sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet (Shattell 2004), ihmissuhdeosaaminen (Shattell 2004, Fleischer 2009), potilaan ominaispiirteet ja toimintaympäristö (Fleischer 2009). Vuorovaikutus, kommunikaatio ja hoitosuhde potilaan ja sairaanhoitajan välillä ovat selkeästi toisiinsa yhteydessä (Fleischer 2009). Nämä ovat keskeisiä käsitteitä hoitotyössä ja niillä on yhteys sekä hoidon laatuun että hoidon tuloksiin. Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot ovat opittavissa olevia taitoja (Fleischer 2009) ja näihin tulisi panostaa jo koulutuksen aikana, jotta kliinisessä työssä toimivilla hoitajilla olisi riittävä ymmärrys ja osaaminen eri menetelmistä, joita hyödyntää potilaslähtöisesti eri hoitotilanteissa (Bentley ym. 2016). Vuorovaikutuksen, kommunikaation ja hyvän hoitosuhteen merkityksen tunnistaminen terveysalan organisaatiossa tärkeänä osana hoitotyötä mahdollistaa laadukkaan toiminnan ja parempia tuloksia. Potilaspalautteen avulla voidaan saada osviittaa siitä, miten potilaat kokevat näiden toimivan. Siksi on tärkeää, että valitaan omaan toimintaympäristöön hyvin soveltuvat menetelmät potilaspalautteen keräämiselle ja pohditaan, miten hyödyntää tätä potilaiden antama palautetta parhaiten. “POTILAAT KAIPAAVAT TEKNISEN OSAAMISEN LISÄKSI MYÖTÄTUNTOA” LÄHTEET: Bentley, M., Stirling, C., Robinson, A. & Minstrell, M. (2016). The nurse practitioner-client therapeutic encounter: an integrative review of interaction in aged and primary care settings. J Adv Nurs. 72 (9), 1991–2002. Currie, K., Strachan, P.H., Spaling, M., Harkness, K., Barber, D. & Clark, A.M. (2014). The importance of interactions between patients and healthcare professionals for heart failure self-care: A systematic review of qualitative research into patient perspectives. Eur J Cardiovasc Nurs. 14 (6), 525–535. Fleischer, S., Berg, A., Zimmermann, M., Wüste, K., & Behrens, J. (2009). Nurse-patient interaction and communication: A systematic literature review. Journal of Public Health. 17 (5), 339–353. Peplau, H.E. (1997). Peplau's theory of interpersonal relations. Nurs Sci Q. 10 (4), 162–167. Shattell, M. (2004). Nurse-patient interaction: a review of the literature. J Clin Nurs. 13 (6), 714–722. Wiechula, R., Conroy, T., Kitson, A.L., Marshall, R.J., Whitaker, N. & Rasmussen, P. (2016). Umbrella review of the evidence: what factors influence the caring relationship between a nurse and patient? J Adv Nurs. 72 (4), 723–734. Zolnierek, C.D. (2014). An integrative review of knowing the patient. J Nurs Scholarsh. 46 (1), 3–10. TUTKIMUSTIETOKATSAUS
ProTerveys | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above