HYVÄÄ HOITOA & JOHTAJUUTTA Lääkehoidossa ajalla on väliä Kyselytutkimus paljasti, että sairaanhoitajilla on epäselvyyttä kilpirauhasen vaajatoiminnan lääkehoidossa ja käytännöt vaihtelevat. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien lääkehoito ei aina toteudu lääkärin määräysten mukaisesti sairaaloissa Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleinen sairaus. Väestötutkimusten mukaan naiset sairastavat kilpirauhasen vajaatoimintaa 18 Pro terveys enemmän kuin miehet (naisista 2-7,5 % ja miehistä 0,1-2,8 %). Kilpirauhanen tuottaa kilpirauhashormonia (tyroksiinia). Kilpirauhasen vajaatoiminnan syynä voi olla kilpirauhastulehdus, kilpirauhasen leikkauksen tai radiojodihoidon jälkitila. (Hakanen 2013). Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitona käytetään kilpirauhashormonia tyroksiinia. Kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettua Thyroxin® lääkehoitoa käyttää noin 300 000 suomalaista, yli neljä prosenttia väestöstä. Thyroxin-lääke otetaan yleensä aamulla tyhjään vatsaan ennen muita lääkkeitä tai aamupalaa. Näin varmistetaan lääkkeen imeytyminen ja vaikuttavuus elimistössä. Joutuessaan sairaalahoitoon kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan potilaan lääkehoito ei aina hoidu suositusten mukaan. Thyroxinin teho voi muuttua tai potilas voi saada haittavaikutuksia samanaikaisesti käytettävistä muista lääkeaineista, joista esimerkkejä ovat muun muassa jotkin mahalääkkeet (antasidit, sukralfaatti), kalsium- magnesium ja rautavalmisteet, jotkin kolesterolilääkkeet, tulehduskipulääkkeistä salisylaatti ja fenyylibutatsoni, sydänlääkkeistä beetasalpaajat, amiodaroni ja digitalis, myös varfariini ja jotkin suun kautta otettavat diabeteslääkkeet kuuluvat tähän ryhmään (Terveysportti 2016). Käytännön tutkimus hoidon toteutumisesta Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat Anni Kärkkäinen ja Ella Valkeapää selvittivät opinnäytetyössään kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien lääkehoidon tilannetta sairaalahoidossa. Tutkimusaineisto kerättiin yhteistyössä Kilpirauhasliiton kanssa. Kysely julkaistiin Kilpirauhasliiton jäsenlehdessä keväällä 2015. Jäsenlehden levikki on noin 10 000. Kyselyyn oli mahdollista vastata internetin kautta (Webropol-linkki), puhelimitse tai lähettämällä vastukset postitse. Kyselyyn vastasi 180 henkilöä eri puolelta Suomea. Eniten osallistujia oli Länsi-Suomeen läänistä (n=70) sekä Etelä- Suomen läänistä (n=63) ja vähiten Lapin läänistä (n=3). Analyysin hyväksyttiin 179 vastausta. Vastaajat olivat suurimmaksi osaksi naisia, ainoastaan neljä oli miehiä. Vastaajien ikä vaihteli 20–98 vuoteen. Suurin osa vastaajista oli 30–59 vuotiaita. Puolet vastaajista oli ollut sairaalahoidossa kolme päivää tai vähemmän. Lääkehoito eroaa kotona ja sairaalassa Suurin osa vastaajista otti tyroksiinilääkkeen kotona noin 10–20 minuuttia ennen aamupalaa (n= 163). Sairaalahoidon aikana neljäsosalla oli käytössä rauta-, kalkki-, tai magnesiumlääke. Tulosten mukaan sairaalassa oli mahdollisuus ottaa lääke oikeaan aikaan ennen muita lääkkeitä ja aamupalaa 45 %:lla (n=80). Noin neljäsosalle vastanneista annettiin mahdollisuus ottaa lääke eri aikaan muiden lääkkeiden kanssa. Tulosten mukaan hoitokäytännöt vaihtelivat eri sairaaloissa. Toisinaan Thyroxin annettiin ennen aamupalaa ja toisinaan aamupalan yhteydessä. Joskus Thyroxin saattoi puuttua kokonaan aamulääkkeiden joukosta. Osa vastanneista ei muistanut, annettiinko Thyroxin aamulääkkeiden kanssa vai erikseen (44 %, n=79). Huomioitavaa on, että potilailla oli hankaluuksia lääkkeen oikea-aikaisessa ottamisessa riippumatta sairaalahoitojakson pituudesta. Osastoilla, joilla oli toimiva lääkehoitokäytäntö, hoitajat olivat tietoisia lääkkeiden oikeasta antotavasta ja ajoituksen tärkeydestä. Näillä osastoilla Thyroxinlääke tuotiin jo illalla valmiiksi aamua varten tai lääkkeen toi yöhoitaja ennen aamulääkkeitä. Toisaalta samassakin sairaalassa hoitokäytännöt saattoivat vaihdella hoitajista riippuen. ”Jouduin jäämään sairaalahoitoon yllättäen. Ensimmäisenä aamuna sain Thyroxinin noin 30 minuuttia ennen aamupalaa ja toisena vasta aamupalan yhteydessä muiden lääkkeiden kanssa.” ”Ensimmäisenä aamuna lääkkeitä joutui kyselemään, kaikkina aamuina lääkkeet tulivat vasta aamupalan jälkeen.” Potilaat arvioivat myös, että henkilökunta ei aina ole tietoinen kuinka Thyroxin tulee ottaa. Potilaan pitää itse tietää eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja opastaa henkilökuntaa. Henkilökunta ei EIJA KATTAINEN lehtori Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki ANNI KÄRKKÄINEN sairaanhoitaja (AMK) ELLA VALKEAPÄÄ sairaanhoitaja (AMK), HUS
ProTerveys | No1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above