15 Momentti 2/2017 Momentti kaan tuleva osuus asunto-osakeyhtiön lainoista poikkesi siitä, mikä se olisi ollut pinta-alojen mukaan laskettuna, A:n katsottiin verovelvollisen vahingoksi 4.7.2012 tehdyssä verotuksen oikaisussa saaneen verovuonna 2008 B Oy:ltä 74 571,04 euron suuruisen peitellyn osingon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli edellä mainituissa olosuhteissa saanut B Oy:ltä peiteltyä osinkoa verovuonna 2006 eikä verovuonna 2008. Koska peiteltyä osinkoa ei voitu verottaa A:n verovuoden 2008 tulona, A:n vahingoksi mainitulta vuodelta tehty verotuksen oikaisu kumottiin. Tuloverolaki 110 § 1 ja 2 momentti Laki verotusmenettelystä 56 § 1 momentti KHO:2017:5 Elinkeinotulon verotus – Korkojen vähennyskelpoisuus – Osingonjako – Varojenjaosta aiheutunut velkasuhde – Veron kiertäminen Y:n kuntayhtymä omisti koko sähkön tuotantoa harjoittaneen X Oy:n osakekannan. X Oy oli toiminut niin sanotun Mankala-periaatteen mukaisesti, eli se oli myynyt tuottamansa sähkön osakkaalleen omakustannushintaan. Kuntalain 2a §:n 1.1.2015 voimaan tulleen muutoksen myötä X Oy:n yhtiöjärjestystä oli muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiö oli 1.1.2015 alkaen ryhtynyt itse myymään tuottamaansa sähköä markkinoille. X Oy:n toimintatavan muutoksen yhteydessä sen pääomarakennetta oli tarkoitus muuttaa niin, että X Oy jakaisi voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätettäisiin velaksi, josta X Oy maksaisi markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa. Verohallinto oli X Oy:lle antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, etteivät X Oy:lle kertyvät korkokulut olleet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla verotuksessa vähennyskelpoisia. Hallinto-oikeus oli hylännyt X Oy:n ennakkoratkaisusta tekemän valituksen. Osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen osakkaille osingonjakona tai muuna varojenjakona. Osakeyhtiön yhtiökokous voi valita, jaetaanko varoja vai ei. Koska X Oy:lle kertyviä korkokuluja oli siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkoina, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun sekä lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X Oy:lle kertyvät markkinaehtoisen korkokannan mukaiset korkokulut ovat sen verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saman lain 18a §:ssä säädetyin rajoituksin. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohta, 18a §:n (983/2012) 1 momentti ja 2 momentti Verotusmenettelystä annetun lain 28 § KHO:2017:8 Elinkeinotulon verotus – Jakautuminen – Tappioiden siirtyminen – Vastaanottavalle yhteisölle siirtynyt toiminta Arvopapereita omistanut X Oy oli jakautunut kokonaisjakautumisessa siten, että sen varat ja velat, jotka kaikki olivat kuuluneet elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, siirrettiin B Oy:lle ja A Oy:lle. B Oy oli vastaanottanut varoista Y AB:n osakkeet ja A Oy muut arvopaperit. X Oy:llä oli ollut vahvistettuja tappioita, joista osa oli syntynyt Y AB:n osakkeiden hankinnasta johtuneista korkomenoista. Tuloverolain 123 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yhteisön jakauduttua jakautuvan yhteisön tappiot siirtyvät vastaanottavalle yhteisölle siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei säännöksessä mainitulla toiminnalla tarkoitettu yksinomaan elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa määriteltyä liiketoimintakokonaisuutta. Toiminnalta oli kuitenkin edellytettävä tietynasteista jatkuvuutta ja pysyvyyttä sekä erotettavuutta jakautuvan yhtiön muista toiminnoista. Säännöksen soveltaminen edellytti lisäksi, että tappioiden kohdistumista siirtyvälle toiminnalle oli pidettävä selvänä. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että tuloverolain 123 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen soveltamisedellytykset tässä tapauksessa täyttyivät eikä X Oy:n elinkeinotoiminnan tulolähteen tappioita tullut jakaa A Oy:n vaatimalla tavalla mainitun momentin toisen virkkeen mukaisesti nettovarallisuuksien suhteessa. Verovuodet 2009–2011. Tuloverolaki 28 § ja 123 § 1 mom. KHO:2017:11 Arvonlisävero – Myynti yhteisön ulkopuolelle – Matkailijamyynti – Vientimyynti – Ostajan asema elinkeinonharjoittajana – Direktiivinmukaisuus A Oy harjoitti päivittäistavaroiden tukkukauppaa asiakkainaan pääasiassa venäläiset yritykset, joiden toimeksiannosta A Oy oli tilannut tavarat suomalaisilta ja muiden EU-maiden tukkukaupoilta. Tavarat noutivat venäläisten ostajien toimeksiannosta A Oy:n Suomessa olevasta varastosta niin sanotut kuriirit, jotka maksoivat tavarat A Oy:lle yleensä käteisellä ja jotka veivät tavarat henkilö- tai pakettiautoillaan Venäjälle. Tulli oli edellyttänyt, että A Oy tekee myynneistä vienti-ilmoitukset, koska A Oy:n asiakkaiden ostomäärät osoittivat, että tavaroita vietiin elinkeinotoiminnan tarkoituksiin Venäjälle. A Oy:ssä suoritetussa verotarkastuksessa oli todettu yhtiön antaneen sähköiset vientiilmoitukset ja saaneen ainakin osasta myynneistään Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset. Verotarkastuksen johdosta A Oy:lle maksuunpantiin arvonlisävero mainituista myynneistä, koska A Oy:n katsottiin myyneen tavarat venäläisille yksityishenkilöille ex works -ehdoin, eikä arvonlisäverolaissa tällaista myyntiä ollut säädetty verottomaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa kysymys ei ollut arvonlisäverolain 70b §:n 1 momentissa tarkoitetusta matkailijamomentti_
Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above