jon voimia pystyssä pysymiseen. Ladun kurvatessa uudelleen pellolle hiihtäminen vaikeutui entisestään, kun silmät eivät enää havainneet ladun ja pellon reunoja. Edessä tapahtui taas kaatuminen, jossa meni pari naista nurin. Yritin väistää heitä sivuun kurvaten, mutta sukset kärjet sukelsivat pehmeään lumeen ja kaaduin itsekin. Ylös päästyäni oli letkaan tullut taas reilu rako, jonka jouduin hiihtämään kovasti runnoen kiinni. Pääsin nousemaan uudelleen naisten tuntumaan ja hiihtelin jo heidän perässään, kunnes suksi takertui taas reunalumeen yrittäessäni ottaa juomaa vielä 2,5 km ennen maalia. Siinä vaiheessa tiesin, etten nouse enää kirkkaimpaan voittotaisteluun ja jouduin kamppailemaan himmeimmistä sijoista. LOPPUSUORAN TAISTELU Ajoin letkan kovasti taistellen melko pian kiinni, mutta naisten takana oli useita miehiä, joiden ohitse en enää päässyt. Pian tulimme maalin alapuoleiselle uralle, josta oli enää lyhyt nousu maalisuoralle. Tykitin minkä pääsin ja pystyin nousussa ohittamaan yhden naisen nousten kuudenneksi. Maalisuoralla oli kolme havutettua kaistaa, mutta vain yhtä oli käytetty ja muut olivat ummessa. Minun oli pakko kurvata muiden perään liukkaammalle kaistalle, kun umpihangen kautta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ohittaa enää muita. Niinpä hiihdin ihan naisten takana häviten edessä olleelle viidennelle naiselle vain 0,4 s ja neljännelle 1 s. Voittoon jäi vain 11 s. Voiton mahdollisuuskin oli ollut jo mielessäni ja toinen sija erittäin todennäköinen ilman kahta viimeistä kaatumista. Niinpä maalissa päällimmäinen tunne oli voimakas harmi, erityisesti kun tunsin voimia vielä jääneen. Omaan suoritukseeni ilman kaatumisia ja kolarointeja olin kuitenkin tyytyväinen ottaen huomioon erittäin vähäisen hiihtoharjoittelun tässä vaiheessa kautta. Lumen puutteen vuoksi olin tehnyt harjoituksia lähinnä juosten. Välissä oli kolme viikkoa etten hiihtänyt kuin kerran viikossa hiihtoputkessa. Ihmeen hyvin sain pidettyä tekniikan kuosissa vaikealla alustalla ja yllätyin miten hyvin lihakseni jaksoivat näin pitkän suorituksen, vaikka lajivoimaa en ollut päässyt suksilla tekemään. PALUU KOTIIN Kisan jälkeen meidän piti lähteä nopeasti ajamaan Muncheniä kohti ja en ehtinyt edes selvittää oliko minulla oikeutta palkintoon. Toivottavasti asian saa selvitettyä jälkikäteen vielä Suomesta käsin. Pieni loppuverryttely olisi tehnyt terää, mutta pääasia että sain ruokaa ja juomaa ennen automatkaa. Matka lentokentälle sujui hyvin ja olimme aikataulussa sinne päästyämme. Tosin yhtään ylimäärästä aikaa ei ollut. Helsinkiin päästyämme lämpötila tippui Munchenin +10 asteesta 15 asteeseen. Saavuimme Helsinkiin yöllä puoli kahdentoista aikaa ja jatkoimme ajamista kotiin yötä vasten. Olimme kotona Jyväskylässä yöllä neljän aikaan. Reissu oli kaikkiaan antoisa, vaikka olisin mielelläni ollut Itävallassa vielä pari päivää lomamielessä kisan jälkeen. Toivottavasti joskus saamme aikaiseksi pidemmän reissun ja ehtisin fiilistellä upeita maisemia hieman pidempään. Voin suositella kisaa kaikille innokkaille hiihdon harrastajille, erityisesti jos lähtee sillä asenteella, että on aikaa hieman ihailla ympäröiviä maisemia hiihdon aikana. Kilpasarjassa täysiä hiihdettäessä siihen ei ole mahdollisuutta, kun keskittyminen on sataprosenttisesti suorituksessa. ᴥ 13
2014MarathonSkier_fi_Tammikuu
To see the actual publication please follow the link above