97 Keltavästäräkki (Motacilla flava) Keltavästäräkki asuttaa koko maata ja sen yhtenäisin levinneisyysalue sijoittuu noin Vaasa– Joensuu -akselin pohjoispuolelle. Maassamme pesii sekä pohjoisen thunbergi-alalajin (maan pohjoisosa) että lounaisen flava-alalajin (maan eteläiset osat) yksilöitä sekä näiden risteymiä. Pohjois- Suomessa lajin pääasiallista pesimäympäristöä ovat erilaiset suot, tyypillisimmin märät avosuot. Suomen eteläosien keltavästäräkit pesivät enimmäkseen pelloilla sekä rantaniityillä. Pelloilla laji suosii avo-ojitettuja lohkoja, laitumia ja heinäpeltoja sekä niittyjä. 1980-luvun aikana keltavästäräkki alkoi taantua ennen kaikkea Etelä-Suomessa, jossa tehomaatalous ja siihen liittyvä karjatilojen voimakas väheneminen heikensi lajin pesimä- ja ruokailuympäristöjä. Tämän lisäksi soiden ojitus ja turvetuotanto ovat vähentäneet, ja vähentävät edelleen, lajille soveltuvan pesimäympäristön määrää. Keltavästäräkkikanta väheni noin puoleen 1980-luvun alun ja 2000-luvun puolivälin välillä ja nykykannan kooksi arvioidaan noin 600 000 paria. Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusluokituksessa (v. 2010) keltavästäräkki onkin määritelty vaarantuneeksi lajiksi, kun se vielä edellisessä luokituksessa (v. 2000) oli elinvoimaisten luokassa. Esiintyminen Laji on Lahdessa harvalukuinen ja paikoittainen. Tihein esiintymisalue on Luhdanjoen niityillä, joilla pesii vuosittain Lahdenkin puolella yleensä 3–5 paria keltavästäräkkejä. Laji on kadonnut atlasten välillä mahdollisesti Linnaistensuolta ja ilmeisesti taantunut myös kaupungin niitty- ja maatalousympäristöissä. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 12 ruudulta, nyt 10:ltä. Parimääräarvio on muuttunut enemmän, vuosien 1998–1999 25 parista nykyiseen 8–12 pariin. Huomioita Pesimäympäristömuutosten lisäksi taantumaan ovat saattaneet vaikuttaa olosuhteiden mahdolliset muutokset lajin talvehtimisalueilla Afrikassa, mutta niistä ei ole tarkkaa tietoa. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above