96 I Lintuatlas II Lintuatlas Niittykirvinen (Anthus pratensis) Niittykirvinen asuttaa erilaisia avomaita ja lajin levinneisyys kattaa koko Suomen. Pohjois Suomessa pesimätiheydet ovat korkeimpia erilaisissa suoympäristöissä ja tunturinummilla. Maan eteläosissa niittykirvisen löytää varmimmin puolestaan merensaaristosta ja pelloilta. Kanta kasvoi 1940-luvulta ainakin 1990-luvun puolivälin tienoille. Runsastumisen syitä ei tunneta kunnolla. Linjalaskenta aineisto vuosilta 1983–2010 paljastaa suuret vuosien väliset vaihtelut, sekä kannan lievän mutta merkitsevän vähenemisen. Pesivien parien määräksi arvioidaan nykyään noin 400 000–700 000 paria ja uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa (v. 2010) niittykirvinen on nostettu luokkaan silmälläpidettävä, kun 10 vuotta aikaisemmin lajin kanta luokiteltiin vielä elinvoimaiseksi. Parimäärät ovat ilmeisesti laskussa tunturinummilla ja soilla, joista jälkimmäisiä etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa on otettu turvetuotantoalueiksi, mikä muuttaa alueet elinkelvottomiksi myös niittykirviselle. Esiintyminen Lahdessa lajin esiintyminen painottuu kaupungin eteläpuoliskoon. Lajia tavataan suurimmilla peltoalueilla ja Linnaistensuolla sekä paikoin ”keinobiotoopeissa”, muun muassa Kariston allasalueella, jätekeskuksessa ja maankaatopaikoilla. Yhteensä laji tavattiin 50 ruudusta, kun aikaisempi ruutumäärä oli 17. I Lintuatlaksessa parimääräksi arvioitiin 25, joka lienee selvä aliarvio. Tarkkaa parimäärää ei tunneta, mutta se lienee lähemmäs 100 paria. Huomioita Peltomaisemassa niittykirvinen suosii laitumia, heinäpeltoja ja niittyjä, ja lajin parimäärätiheydet ovat korkeampia avo-ojitetuilla kuin salaojitetuilla pelloilla. Etelä-Suomen vuotuisissa peltolintujen kartoituslaskennoissa niittykirvismäärissä on havaittu voimakkaitakin vuosienvälisiä vaihteluja, mutta ei taantumaa.
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above