Pikkutikka (Dendrocopos minor) Pikkutikka on esiintyy koko maassa, mutta on 89 Pohjois-Suomessa harvinainen. Lajin pesimäympäristöä ovat lahopuustoiset rantalehdot, puistikot ja metsäiset kulttuuriympäristöt. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu vuosituhannen taitteessa 4000–7000 paria. Pikkutikan pesimäkanta on viimeisen noin 50 vuoden aikana taantunut selvästi, ja taantuma ilmenee sekä talvilintulaskentojen että pesimäaikaisten linjalaskentojen aineistoista. Kannan on todettu romahtaneen noin 80 prosenttia 1960-luvun alun ja 1980-luvun puolivälin välisenä aikana. Taantuman syyt eivät ole täysin selvillä, mutta todennäköisesti syyt löytyvät metsätaloudesta. Viime aikoina pikkutikan pesimäkanta on kuitenkin kohentunut tai ainakin kannan taantuminen on pysähtynyt. Tuorein kannanarvio on pysynyt samana edellisen kanssa ja lajia ei enää luokiteltu uhanalaiseksi uusimmassa arvioinnissa. Esiintyminen I Lintuatlaksessa laji havaittiin 11 ruudulta ja parimääräksi kaupungin alueella arvioitiin 10 paria. Lajille soveliaita elinympäristöjä on kartoitettu Lahdessa myös vuonna 2002 (Mäkinen, J.). Silloin koko kaupungin minimiparimääräksi arvioitiin 15 paria. Nyt lajin parimääräarvio on jo 20–25 paria. Atlasruutuja oli myös selvästi aikaisempaa enemmän, yhteensä 33. Varmimpia pikkutikkapaikkoja Lahdessa ovat Kariniemi, Mukkulan kartanon ja Kilpiäistenpohjan alueet sekä Alasenjärven rantametsät. Huomioita Vaasan lintuatlaksessa lajin esiintymisruuduilla ja keskiarvoa korkeammilla atlasruudun lajimäärillä havaittiin selvä yhteys (Nyman, J. & Panu, J. 2008). Pikkutikkaa voidaankin pitää hyvänä indikaattorilajina. Laji tarvitsee lahopuuta pesimä- ja ruokailupuikseen ja pikkutikan asuttamilla alueilla tämä tulisikin huomioida jättämällä metsiin lahopuita. Talvella laji hyödyntää myös ruovikoita ja pajukoita ruuanhankintaansa. Lajin elinpiirin koko on 20 hehtaarista ylöspäin. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above