88 Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) Valkoselkätikka on yksi uhanalaisimpia pesimälajejamme. Se esiintyy runsaslahopuustoisilla pensaskerrokseltaan avoimilla lehti- ja sekametsäalueilla, yleensä rannoilla tai saarissa. Laji on erikoistunut syömään lahossa puuaineksessa olevia perhosten ja kovakuoriaisten toukkia mikä tekee siitä erittäin herkän lajin metsien ympäristömuutoksille. Lajin pesimäkanta on Metsähallituksen v. 2010 arvion mukaan noin 120–180 paria. Korkeampikin arvio, vähintään 300 paria on esitetty (Martiskainen, K. & Taskinen, K. 2011). Esiintyminen Laji on pesinyt Lahdessa aina 1990-luvulle asti, mutta viimeinen pesintä lajista varmistettiin vuonna 1994. I Lintuatlaksessa lajia ei tavattu. Vuonna 2009 Lahden II Lintuatlaksen kartoituksissa lajista tehtiin 15 vuoden tauon jälkeen pesintään viittaava havainto ja vuonna 2011 lajilla oli pesintäyritys, joka ei tuottanut jälkeläisiä. Huomioita Lajille soveliaita elinympäristöjä on kartoitettu Lahdessa aikaisemminkin (Sarkanen, 2001). Nykyisellään lähes kaikki lajille soveliaat alueet ovat tiedossa ja valtaosa niistä on rauhoitettu tai huomioitu ja lajin kanta on ollut hienoisessa kasvussa 1990-luvun alun aallonpohjan jälkeen. Lajin tulevaisuuden kannalta on tärkeää säilyttää olemassa olevat alueet lajille elinkelpoisena (mm. nuorien kuusien poisto) ja jättää läheisiin talous- ja virkistysaluemetsiinkin lahopuuta. Lahden kaupungin kaukonäköinen tikkametsien suojelu alkaa vihdoin tuottaa tulosta ja toivottavasti tämä työ palkitaan lähivuosina sillä että laji palaa kaupunkiin pesimälajiksi. Uusimmassa uhanalaisarvioinnissa lajin statusta voitiin myönteisen kannankehityksen vuoksi laskea äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. muuten kaavoituksessa. Valkoselkätikalle soveliaissa metsissä esiintyy useita muitakin uhanalaisia lajeja II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above