Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Isolepinkäinen pesii harvalukuisena koko maassa etelärannikkoa ja saaristoa lukuun ottamatta, runsaimmillaan maan pohjois- ja länsiosissa. Levinneisyysalue on etenkin maan eteläisimmässä osassa rikkonainen. Isolepinkäisen tyypilliset pesimäympäristöt ovat puoliavoimia maastoja, kuten rämeitä, hakkuuaukkoja, harvoja tunturikoivikoita ja mäntyvaltaisia Esiintyminen Isolepinkäinen on Lahdessa erittäin satunnainen pesimälaji, lajia ei tavattu. Vuoden 2010 havainto koskee hieman kuitenkin ulottui Lahden puolelle. Lajin pesinnät Etelä-Suomessa liittyvät usein hyviin myyrävuosiin. Huomioita Isolepinkäistä ei enää luokitella eteläboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. 148 metsiköitä. 1900-luvun alkupuolella isolepinkäisen levinneisyys mitä ilmeisimmin rajoittui Lappiin, Kainuuseen, Pohjanmaalle, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon. Levinneisyys alkoi laajeta 1940- ja 1950-luvuilla ja kannan kasvu ja levittäytyminen jatkui 1960- ja 1970-luvulla. Runsastumisen yhdeksi syyksi on esitetty metsätalouden tehostumista, jonka myötä myyrärikkaiden avointen hakkuuaukeiden osuus metsämaisemassa kasvoi huomattavasti. 1970-luvun kannanarvio oli noin 6000–9000 pesivää paria. Kuitenkin 1980-luvulla isolepinkäiskanta alkoi jostain tuntemattomasta syystä merkittävästi taantua ja valtakunnallisessa atlaksessa 1986–89 asutettujen atlasruutujen määrä oli noin 40 prosenttia pienempi kuin vastaavassa atlaksessa 1974–1979. Kannanarvio 1980-luvulla oli 3000–4000 paria. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana isolepinkäinen on mahdollisesti jälleen runsastunut, sillä levinneisyysalue on jälleen laajentunut. Nykyinen kannanarvio on 6000–9000 paria. joka on aiemmin tavattu ainakin kerran pesimäaikaan Linnaistensuolla. I Lintuatlaksen aikana Nastolan puolella pesinyttä paria, jonka reviiri II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above